Aihearkisto: Blogi

5 keinoa luoda parhaat puitteet uudistuvalle yrittäjyydelle

Uutta yrittäjyyttä ja osaamista syntyy kaupungeissa. Millainen kaupunki luo parhaat puitteet uudistuvalle taloudelle? Mihin kannattaa investoida ensi valtuustokaudella?  Keskustelimme keinoista Cafe Mascotissa, Kalliossa pe 7.4. kuntavaaliehdokkaiden Osmo Soininvaaran, Mari Holopaisen, Mikko Särelän ja Kirsi Louhelaisen kanssa, joka oli saapunut vieraaksi Espoosta. Tässä viisi keinoa, joiden avulla edistetään uudistuvaa yrittäjyyttä kaupungeissa.

1.Luovuus kukkii siellä, missä on eniten erilaisia ihmisiä. Rakennetaan tiivisti, mutta kiinnostavasti. Luonto on Helsingin vahvuus. Useissa paikoissa kasvun on annettu kasautua isoihin kaupunkeihin, mutta Suomessa on hajautettu ja nähty menestys nollasummapelinä kaupunkien ja maakuntien välillä. Suuret yritykset haluavat olla siellä, missä on osaavia työntekijöitä ja asiakkaita. Berliinissä tyhjät tilat synnyttivät uutta, volyymia ja joustavuutta tarvitaan. Annetaan esimerkiksi Marian sairaalan startup-tilaa käyttöön lyhytaikaisella sopimuksilla. Yleiskaavan myötä saadaan lisättyä asuntorakentamisen ja toimitilojen määrää. Ensisijaisen tärkeää on samalla panostaa viihtyisyyteen, kiinnostavuuteen, rakentamisen laatuun ja arkkitehtuuriin. Säästetään ja hyödynnetään vanhaa rakennuskantaa. Tehdään siitä kerroksellista ja kaunista. Ihmiset viihtyvät kaupungeissa, joissa on yllätyksellisyyttä ja erilaisuutta.

2. Yrittäjyyttä edistetään tutkimuksen ja koulutuksen kautta. Helsingin yliopistoa ja menestyviä korkeakouluja ei pidä rangaista koulutusleikkauksin! Kieliin tutustumista aiemmin, lisää monikielisyyttä peruskouluihin ja tarjontaa etenkin suurten kielialueiden kielillä monipuolisesti. Hyvät koulut ja lähipäiväkodit ovat tärkeitä lasten kannalta ja ne ovat Helsingin ja pääkaupunkiseudun tärkeimpiä vetovoimatekijöitä.

3. Pääkaupunkiseutu tarvitsee jatkuvasti uusia matkailuhankkeita. Ja niistä tulee kertoa. Ei riitä, että vanhoja vain fiilistellään. Muumimaailmaa voitaisiin jatkaa yhteistyössä Naantalin kanssa Helsingin joillekin saarista. Flow:n kaltaisille festareille tulee olla tilaa jatkossakin. Tom of Finland –museo vetäisi ainakin kerran elämässä kohdeyleisöä ympäri maailmaa. Tatu ja Patu –sisäleikkipuisto Hakaniemessä pärjäisi Tukholman Junibackenille ja Peppi Pitkätossulle. Musiikkifestareita järjestetään muualla Suomessa kuin Helsingissä ja Musiikkitalo on kiinni kesäisin. Siinä ei ole mitään järkeä. Klassista musiikkia tarvitaan Musiikkitalossa myös kesäisin. Suomi on täynnä upeita metsiä ja järviä. Niissä voisi järjestää swim& run-kisoja tai triathlon-kisoja eli Ruotsin tapaan lisätä myös urheiluturismia. Saaristo on pääkaupunkiseudun ainutlaatuinen vahvuus ja sinne täytyy saada kunnon reittiliikenne. Turistit arvostavat alkuperäisyyttä ja sellaista kaupunkiympäristöä ja tapahtumia, joita asukkaat rakastaa. Esimerkkinä Helsingin juhannusjuhlat, joissa on mieletön fiilis, kun kitara soi ja kokko palaa, kotikeikkafestarit ja -teatterit.

4. Monella alalla ja yrityksessä on työvoimapula ja osaajia tulee houkutella eri puolilta maailmaa. Valitettavasti vallassa oleva ajattelutapa on se, että rajat kiinni. Viisumien hoitaminen pitäisi tehdä helpoksi ja viisumiyhteistyötä lisätä Pohjoismaiden kesken ihmisten liikkuvuuden helpottamiseksi. Muualta Helsinkiin tulleiden opiskelijoiden ja ammattitaitoisten työntekijöiden, kuten esimerkiksi lääkäreiden, työskentely pitää olla mahdollista.

5. Kaupungin pitäisi toimia mahdollistajana ja yhteistyökumppanina. Kaupungin tulee ymmärtää, että toisinaan voi onnistua ja toisinaan saa epäonnistua. Pitää hyväksyä, että kaupungeissa on riskibisnestä. Nyt on keskitytty liikaa siihen, että tarkastellaan tilinpäätöslukuja ja myydään kaupungin kiinteistöjä sen sijaan, että kehitetään Helsingin matkailua, taidetta ja kulttuuria. Suomessa valtiovalta ja kaupunkien elinkeinopolitiikka on puuttunut siihen, että mitkä alat menestyvät lähtien siitä, että kaivosteollisuudesta on povattu uutta Nokiaa. Enemmän tulisi lähteä siitä, että kaupunki mahdollistaa ja toimii verkostomaisesti. Kaupungin johdon tulee avata enemmän kansainvälisiä verkostoja. Tulopuolen kasvattamiseen tulee panostaa lisää ja nähdä se kaupungin ydintoimintona. Vihreä pormestari voi luotsata Helsingin uudelle tielle taloudenpidossa.

Uusiin kieliin tutustuminen kannattaa aloittaa ajoissa

Miten sotessa käy?

Puheeni valtuustossa Helsingin lausunnosta Suomen hallitukselle 22.3.2017

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa puhutaan ei mistään sen kummemmasta kuin elämästä ja kuolemasta ja 47 % prosentista toimintamenojen budjetista, joka on lähdössä Helsingin hallinnasta.

Hyvää mallissa on se, että pienet kunnat yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joilla on mahdollisuus paremmin järjestää palvelunsa. Helsingin kannalta tätäkään etua ei synny, koska yli 600 000 asukkaan kaupungissa on riittävä markkina terveyspalveluiden järjestämiseen ilman maakuntaa.

Suunnitellussa mallissa nykyisen valinnanvapauslainsäädännön osalta ei ole juuri hyvää kuin se, että useiden terveysalan yritysten kurssit ovat nousseet. Sote-asetelmia tulee tarkastella siitä näkökulmasta kuin keskeistä on uuden mallin kannalta eli nimenomaan markkinoiden näkökulmasta. Markkinoiden toimintaa voi ymmärtää enemmän talousteorian kuin lääketieteen tai sosiaalitieteiden kautta. Harva taloustieteilijä puolestaan ymmärtää, että miten antibioottikuuri toimii. Terveyspalveluissa hintoja kurissa pitävä kilpailudynamiikka toimii heikosti, muun muassa koska kuluttajan on vaikea vertailla laatua ja hoito on välttämätön ostaa.

Yksityiset palvelut ovat tarpeellisia ja täydentävät terveydenhuollon kenttää. Ne ovat onnistuneet monessa asiassa hyvin, mutta mikäli ne saavat ison osan markkinoista pienessä maassa, toimiala tulee keskittymään ja hinnat nousemaan.

Terveyspalveluiden tulee uudistua, mutta lähtökohtana tulee olla ihmisten, ei ainoastaan terveysalan yritysten etu kuten nykyisessä suunnitelmassa on käymässä. Hallituksen sote-malli saattaa romuttaa Suomen kustannustehokkaan ja pääosin erittäin laadukkaan terveydenhuollon. Hoitoon pääsyssä on parannettavaa, mutta sote-mallissa on paljon sekavuutta ja riskejä.

Lukuisia ongelmia on nostettu esiin. Malli johtaa esimerkiksi siihen, että ensimmäisessä vaiheessa joudutaan irtisanomaan kunnan tai maakunnan työntekijöitä, jotka kustannustehokkaasti hoitavat työtään. Osalla on hyvä neuvotteluasema uusiin töihin ja osalla ei. Päätavoite parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon saumattomuutta ei ole toteutumassa. Sote-mallia ei pidä toteuttaa nykymuodossa.

Minusta on hyvin huolestuttavaa, että hallituspuolueiden osalta esitetään täällä valtuustossa kuin ei olisi kuultu mitään niistä asiantuntijalausunnoista, joissa on esitetty vakavia puutteita kyseisessä valinnanvapauslainsäädännössä.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on oleellista luoda uudistuva malli, jolla mahdollisimman moni saadaan hoidettua hyvin mahdollisimman pienin kustannuksin. Terveydenhuoltoon on päästävä ilman pitkiä jonoja. Palautetaan mieleen sote-uudistuksen alkuperäiset tarkoitukset.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja väitöskirjatutkija ehdolla valtuustoon 2017 Helsingissä

Valtuustoaloite: lisää katupuita Helsinkiin

Hurraa, reilu enemmistö, yli 50 valtuutettua kannatti 22.2.2017 jättämääni valtuustoaloitetta, jonka tavoitteena on katupuiden lisääminen kantakaupungissa ja muualla Helsingissä.

Puilla on suuri merkitys. Niitä tarvitaan muun muassa hulevesien hallintaan. Kaupungissa asuvat tietävät, kuinka suuri ero on sillä, että näkyykö lähistöllä edes vähän vihreää vai tyhjä piha tai katu. Puista tunnistaa vuodenajat. Nautin puista ja puistoista, ja ne mahtuvat tiiviiseen kaupunkiin. On täysin mahdollista istuttaa lisää puita Helsinkiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi myös tarkastella kriittisesti sitä, että kuinka paljon esimerkiksi ylimääräistä lumen auraustilaa todella tarvitaan katusuunnitelmissa. Kyse on hyvästä yhteensovittamisesta, mutta myös arvottamisesta. Minä haluan, että kaupunkia suunnitellaan ensisijaisesti ihmisten näkökulmasta, ei nykyisen aurauskaluston.

VALTUUSTOALOITE KATUPUIDEN LISÄÄMISEKSI

Kaupungissa katupuilla ja laajemmalla viherrakenteella on merkittävä rooli viihtyisyyden, terveyden ja toimivan ekosysteemin kannalta. Puihin investoiminen hyödyttää ja maksaa itsensä takaisin monin tavoin. Viherrakenne tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia liikkumiseen ja virkistäytymiseen. Isokokoiset katupuut ja puistopuut parantavat resilienssiä: ne imevät sadevesiä, viilentävät ja puhdistavat ilmaa. Kaupungin tiivistyessä puilla on entistä merkittävämpi rooli nykyisten ja uusien asukkaiden elinympäristön kannalta sekä Helsingin matkailun näkökulmasta. Katupuut tuovat kaupungeille oman leimallisen ilmeen. Väkimäärään suhteutettuna esimerkiksi Berliinissä on noin kaksi – ja puolikertainen määrä katupuita Helsinkiin verrattuna.

Katupuita voidaan lisätä useamman keinon avulla. Kaavoituksessa huolehditaan tilavarauksin ja kaavamääräyksin puiden sijoittelusta. Katupuita tulisi lisätä paitsi kasvattamalla niiden määrää soveltuvin osin kaavoitusvaiheessa, mutta myös tarkastelemalla alueittain, että mihin puita olisi mahdollista istuttaa lisää. Kartoituksessa voitaisiin kuulla asukkaiden ehdotuksia paikoista, joihin puita kannattaa istuttaa alueellisen viihtyisyyden lisäämiseksi. Katupuiden kaavoituksen esteitä tulisi selvittää. On oleellista varmistaa, että kaavoituksessa ei jouduta asettamaan tarpeettomia esteitä katupuiden lisäämiselle ja miten nykyiset esteet voidaan paremmin yhteensovittaa tavoitetta varten. Samalla tulisi selvittää paikat, joihin puita on kaavoitettu, mutta joista ne puuttuvat, koska niitä on kaatunut tai jouduttu kaatamaan. Lisäksi ohjeistusta, joiden perusteella puita kaadetaan, tulisi tarkastella puuston lisäämisen näkökulmasta. Helsingissä on myös perinteitä yhteisöllisistä, kaikille kaupunkilaisille avoimista puunistutustalkoista, joiden avulla istutusta voidaan paikallisesti ja osin toteuttaa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että katupuita lisätään Helsingissä. Puiden lisääminen huomioidaan kaavoituksessa ja selvitetään alueittain, että mihin katupuita voidaan istuttaa lisää.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu (vihr), tuotantotalouden väitöskirjatutkija ja ehdolla valtuustoon

Kampanjaani voit tukea täällä: lahjoita.vihreat.fi/mari.holopainen

Kuva: Susanna Kekkonen

Investointeja tarvitaan lisää, jotta koulutilat riittävät Helsingissä

Helsinki on kaupunkina onnellisessa asemassa, koska täällä syntyy ja kasvaa lapsia sekä valmistuu ennätysmäärä uusia asuntoja. Nopeaan lapsimäärän kasvuun ei ole varauduttu realistisilla suunnitelmilla, jolloin jousto on vähäistä.

Kun päätimme hiljattain kaupunginvaltuustossa kaivatun ja tarpeellisen uuden koulun kunnostamisesta Lauttasaareen, monet valtuutetut toivat esiin, että Lauttasaaren täydennysrakentamisen yhteydessä ei ole huomioitu tarvetta koulurakennuksille eikä päiväkodeille. Tämä on totta ja lasten kannalta kestämättömän tilanteen on annettu jatkua aivan liian pitkään. Koulutilojen puute ei koske pelkästään tiettyjä täydennysrakennusalueita, vaan on muodostunut ongelmaksi myös uusissa kaupunginosissa. On siis tiedossa, että toimivista koulutiloista tulee olemaan puutetta Helsingissä, mikäli valtuusto tekee investointikaton ennen tarpeen arviointia, eikä osoita lisää investointimäärärahaa kouluille.

Helsingissä aloitettiin vuonna 2015 noin 6 000 asunnon rakentaminen ja tahti jatkuu vilkkaana uusien kaavoitussuunnitelmien mukaan. Eniten asuntoja on viime vuosina valmistunut Arabianrantaan, Vattuniemeen, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Rakentaminen lisääntyy suurilla projektialueilla Pasilassa ja Kruununvuorenrannassa, ja samalla noin 40 prosenttia uusista asunnoista rakennetaan vanhoille asuinalueilla täydennysrakentamisena. Tiedämme, että näille alueille muuttaa lisää lapsia. Esimerkiksi Arabian peruskoulussa havaituista kosteusongelmista huolimatta koulun käyttöä on jatkettu kuten Jonna Puisto ja Paula Salminen (HS mielipide, 9.2.) kirjoittivat ja alueen kasvavaan lapsimäärään etsitään jälkikäteen ratkaisuja.

Ei ole kestävää, että lapset joutuvat käyttämään suuren osan kouluajastaan väliaikaisratkaisuja, liian ahtaita tai epäterveellisiä tiloja. Opetusviraston tulosbudjetissa todetaan, että vuonna 2017 lasten ja nuorten määrä kasvaa 1,6%  eli noin tuhannella lapsella viime vuoteen verrattuna. Karkeasti arvioiden kasvu tarkoittaisi vuosittain vähintään yhtä uutta koulurakennusta. Nopea kasvu tulee jatkumaan useita vuosia. Jotta pystytään tarjoamaan toimivat tilat kasvavalle oppilasmäärälle, sain opetusvirastosta arvion, jonka mukaan koulujen investointibudjettia tulisi kasvattaa noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa, eli 200 miljoonalla eurolla 10 vuoden aikana. Muutoin tiedetään jo etukäteen, että ahdasta tulee olemaan ja ongelmia laastaroidaan jälkikäteen koulu kerrallaan vasta, kun ne ovat paisuneet suuriksi.

Olemme valtuustossa puuttuneet epärealistiseen säästötavoitteeseen, jonka mukaan tilojen neliömäärä pysyisi samana, vaikka oppilasmäärä kasvaa huimasti. Aion jatkossakin puolustaa riittäviä ja toimivia koulutiloja, jos minut valitaan uuteen valtuustoon. Valtuuston tulee ottaa tarve vakavasti ja lisätä opetukseen investointimäärähoja.

Lähteet: Helsingin kaupungin talousarvio 2017: Aluerakentaminen Helsingissä, Opetusviraston tulosbudjetti 2017

Kuva: Susanna Kekkonen

Aloite vieraan kielen oppimisen varhaistamisesta Helsingissä

Jätin Sanna Vesikansan kanssa 2.11.2016 valtuustonkokouksessa aloitteen vieraan kielen oppimisen aikaistamisesta.  Esitämme, että vieraan kielen opiskelu alkaisi ensimmäiseltä luokalta alkaen ja leikin avulla vieraaseen kieleen tutustuminen jo päiväkodissa. Aloite herätti kiinnostusta ja sen allekirjoitti 35 valtuutettua.

Kuva Susanna Kekkonen

Kuva Susanna Kekkonen

Aloite vieraan kielen oppimisen varhaistamisesta

Pienellä lapsella on valmius oppia uutta kieltä jo varhain. Kaksi- tai monikielisyys on mahdollista vauvasta alkaen. Varhaisesta vieraan kielen oppimisesta on osoitettu olevan useita hyötyjä. Varhainen toisen kielen oppiminen kehittää muistia, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Uuden kielen varhainen oppiminen lisää kiinnostusta muita kieliä ja kulttuureja kohtaan.

Kielellisen kehityksen herkin vaihe päättyy siinä iässä, kun kielten oppiminen kolmannella luokalla, noin yhdeksän vuoden iässä, yleensä aloitetaan. Herkkyyskauden päättyessä saman asian oppiminen voi olla vaikeampaa. Tämä tarkoittaa inhimillisten resurssien hukkaamista.  

Vieraan kieleen oppiminen alakoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien on mahdollista muutamissa helsinkiläisissä kouluissa mm. Torpparinmäen peruskoulussa. Nuoremmille lapsille Helsingissä on tarjolla ruotsinkielen kielikylpypäiväkoteja, mutta niiden vähäisen määrän vuoksi ne eivät ole saavutettavia kuin pienelle osalle helsinkiläisistä. Joissakin yksityisissä päiväkodeissa on mahdollista myös ostaa lisäharrastuksena kielikerho kieleen tutustumistarkoituksessa esimerkiksi kerran viikossa. Helsingin seudulla on tarjolla maksullisia kielikerhoja, joissa kieleen tutustuminen on mahdollista aloittaa noin 3-vuotiaana leikin, pelien, laulun ja liikunnan kautta.  Opettaja puhuu lapsille vain vierasta kieltä. Kielikerhojen korkean hinnan vuoksi tämä muoto oppia ja tutustua uuteen kieleen rajautuu vain osalle lapsista tai vain heille, joiden vanhemmat etsivät aktiivisesti kieliopetusta.

Vieraan kielen oppiminen leikin kautta oppimisen kannalta otollisessa iässä ei ole laajasti ja tasa-arvoisesti Helsingissä asuvien lasten saavutettavissa. Helsingin kaupungin kannattaisi panostaa kielellisen kehityksen herkkyyskauden huomioimiseen ja vieraan kielen oppimisen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Monikulttuurisen Helsingin asukkaiden, lasten, perheiden ja kaupungin työntekijöiden, jo olemassa olevaa laajaa kielitaitoa voisi myös nykyistä enemmän hyödyntää kielikerhoissa ja leikinomaisissa toimintamuodoissa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että vieraan kielen opiskelu mahdollistetaan alakoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen. Samalla tarjotaan kielikerhoja ja lisätään kielikylpyä ja -suihkuja osana varhaiskasvatusta. Aloitetaan yhteistyössä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa valmistelu, jossa tutkitaan näiden toimenpiteiden lisäksi uusia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.

Mari Holopainen ja Sanna Vesikansa
Aloitteen tekijät ovat vihreitä kaupunginvaltuutettuja Helsingissä

Lisätietoja: Mari Holopainen
mari.holopainen@vihreat.fi
+358407620944

 

Saaret, metsät ja kalliot ovat Helsingin helmiä

Upea Vartiosaari Kuva: Jarmo Nieminen

Upea Vartiosaari
Kuva: Jarmo Nieminen

Yleiskaavan suuret linjat ovat hyviä. Liikennevihreää ja moottoriteitä kaavoitetaan asunnoiksi ja raideliikenteeksi. Asuntoja on mahdollista rakentaa runsaasti. Tämän seurauksena pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen nousutahti on mahdollista pysäyttää ainakin kaavavarannon osalta. Kaava on myös kansantaloudellisesti merkittävä päätös, koska pääkaupunkiseudun harteilla on Suomen talouden uudistuminen ja tulevaisuus, halusi keskusta sitä tai ei.

Liikenteen päästöt ovat riski ihmisten terveydelle kaupungeissa. Ilman vahvempaa tukeutumista raideliikenteeseen ja yleiskaavan bulevardisointiperiaatteisiin, asukasmäärän mahtuminen yleiskaava-alueelle veisi enemmän lähimetsiä. Metsät ja puut puhdistavat ilmaa, torjuvat stressiä ja tarjoavat liikuntapalveluita ilman erillisiä maksuja. Lempipaikkaani Helsingissä on vaikea nimetä, mutta puut eri puolilla kaupunkia saavat hymyilemään.

Yleiskaava on hyväksymisen arvoinen. Se ei toki ole täydellinen. Siihen on yhteen sovitettu erilaisia poliittisia intressejä. Esimerkiksi talouden rakennemuutos pitäisi hyväksyä ja hyödyntää paremmin. Yleiskaava antaa suunnittelulle raamit, joita tarkennetaan jatkosuunnittelussa. Asemakaavoitus antaa mahdollisuuden priorisointiin ja siihen, että jatkosuunnitteluohjeilla voidaan aidosti vaikuttaa. Kaupunginhallitus esimerkiksi päätti turvata Keskuspuiston laajuutta.

Yleiskaava tähtää pitkälle, vuoteen 2050 asti. Jossain asioissa ehditään viisastuakin sinä aikana. Ja tehdä pari uutta yleiskaavaa, tarkentaa sitä visiota, joka nyt valitaan. Oman aikansa suunnittelijat ovat pohtineet esimerkiksi Töölönlahden täyttämistä. Jos yleiskaava hyväksytään, rakentamismahdollisuuksia on niin runsaasti, että jatkosuunnittelussa tulee strategisesti varmistaa oikea ajoitus ja virkistysalueiden säilyminen mahdollisimman laajoina. On ilmeisiä paikkoja tiivistää, ja suunnittelu ja rakentaminen tulee aloittaa niistä. Ei luonnon tai virkistysmahdollisuuksien kannalta herkimmistä kohdista, vaikka ne olisivatkin rahakkain vaihtoehto rakennuttajan näkökulmasta. Lähipuiston merkitystä ihmisille ei tulisi aliarvioida.

Nyt kun on olemassa näkymät asunnoille, on välttämätöntä puhua enemmän muustakin kuin asuntojen määrästä. Vastuullamme on Helsingin tulevaisuus ja kehittäminen siten, että Helsinki on Euroopan upein pääkaupunki asukkailleen ja vierailijoilleen. Kärjessä keikutaan erilaisissa vertailuissa, mutta Tukholma ja Kööpenhamina houkuttelevat huomattavasti enemmän vierailijoita.

Helsingin kallioluonto on yksi vahvuuksistamme. Se kannattaisi nostaa paremmin esiin. Ne saaret, jotka ovat saavutettavissa, löytävät ihailijansa etenkin kesäisin. Suomenlinnan tunnelma on taianomainen lumisena talvena ja hämäränä iltana, kun valot tuikkivat ja on hiljaista, koska autoja ei kulje. Suunnitellaan kaupunkiin myös yllättäviä ja ihastuttavia asioita. Jätetään kadunvarsien puille enemmän tilaa, kun asemakaavoihin päästään.

Keskiviikkona päätetään yleiskaavan lisäksi Vartiosaaren kohtalosta. Vartiosaari saatetaan kaavoittaa raskaasti asunnoiksi edellisen yleiskaavan periaatteiden pohjalta. Silloin meillä ei ollut uuden yleiskaavan tarjoamaa mittavaa kaavoitusvarantoa käsissämme. Vartiosaari on varaa säilyttää tuleville sukupolville, kun avaamme sen siltoineen useammalle virkistyskäyttöön. Vanhoine huviloineen siitä voisi kehittää esimerkiksi Tukholman Djurgårdenin kaltaisen luonto-, museo- ja liikuntasaaren. Raideyhteyden myötä Vartiosaaren saavutettavuus keskustasta on erinomainen, ja Korkeasaari vieressä. Tukholman kaavoittajat ovat malttaneet säästää monipuoliseen matkailuun, lenkkeilyyn ja ratsastukseen ihan keskustan vieressä ison saaren. Muumibrändi näkyy sisäleikkipuistossa Junibackenissa, sen sijaan, että muumeja näkyisi Helsingissä. Itä-helsinkiläiset ansaitsevat Seurasaarensa ja tulevan raideyhteyden myötä Vartiosaari on kaikkien ulottuvilla. Vastaavaa mahdollisuutta ei Helsingistä löydy ulkoiluun ja matkailuun, jos Vartiosaari yksityistetään asumiseen.

Täällä voisi leikkiä piilosta Kuvat: Jarmo Nieminen

Täällä voisi leikkiä piilosta. Löytyykö mustikoita?
Kuva: Jarmo Nieminen

Ikean uudet tuolit?Djurgårdenin saari Tukholmassa Kuva: Mari Holopainen

Ikean uudet tuolit? Djurgårdenin saari Tukholman ydinkeskustan vieressä
Kuva: Mari Holopainen

Perustutkimus on uudistuvan talouden elinehto

“One needs to do the basic research in order to apply it to practice.” Näin totesi pari viikkoa sitten amerikkalainen professori minulle viitaten Suomessa vellovaan kummalliseen keskusteluun, jossa perustutkimus nähdään vastakohtana hyödyllisyydelle. Professori on työskennellyt tiivisti suomalaisten tutkimuslaitosten kanssa. Kun työtä tehdään yritysprojekteissa, joissa ei ole aikaa kehittää teoriaa, pohja täytyy luoda joka kerta uudestaan. Suomessa vallitsevan ajattelutavan, jossa hyötyjä uskotaan voitavan ulosmitata heti, hän väitti olevan poikkeuksellinen. Tämä ei myöskään hyödytä yhteiskuntaa eikä sen kilpailukykyä.

Suomi on mielenkiintoinen maa. Missään muualla ei kuunnella näin herkällä korvalla, kuinka yritysjärjestö kertoo, miten yliopistojen tulisi uudistua. Ratkaisuehdotuksena onkin toiminnan leikkaaminen. Miten olisi, jos tehdessämme tämän kansakunnan tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä osaamisen kehittämisestä, käännettäisiinkin tavoitteet korkealle eikä matalalle. Kysyttäisiin maailman parhailta yliopistoilta, miten he toimivat. Kuunneltaisiin kehittämisideoita, joita suomalaiset yliopistot ovat itse esittäneet.

”Julkinen sektori ei voi määritellä, mitkä toimialat menestyvät tulevaisuudessa,” Matti Alahuhta ja Anders Borg kirjoittavat (HS, 15.4.2015). Ei voikaan. Mutta ei voi yksityinenkään sektori yksin tätä tehdä. Digitaalisuuden tai resurssitehokkuuden tyyppisillä aloilla tulee olla osaamista kuten kirjoittajat huomauttavat. Mutta mikä seuraa digitaalisuutta, ja entä resurssitehokkuutta? Osaammeko ajatella pidemmälle? Se on myös yliopistojen tehtävä.

Yksityinen sektori ei tule olemaan olemassa kahden- tai kolmenkymmenen vuoden päästä samalla yritysrakenteella. Yliopistot säilyvät satoja vuosia, koska ne ovat tiivissä vuorovaikutuksessa maailmalle, luovat uutta ja muokkaavat koulutusohjelmiaan jatkuvasti. Se kuuluu yliopistojen hengissä pysymisen perustehtävään. Yliopistoille tulee turvata riittävä autonomia, jotta ne voivat uusiutua. Siksi jäädään pahasti jälkeen kehityksestä, jos ajatellaan, että yliopistojen tehtävä on lähinnä palvella nykyisiä yrityksiä tai määritellä tarkkaan rajatut menestysalat.

Hyöty ja tutkimus eivät ole vastakkaisia asioita. Ilman riittäviä investointeja perustutkimukseen on hankalaa saavuttaa läpimurtoja tai olla edelläkävijä. Julkinen sektori rahoittaa Suomessa yliopistoja, jotta edistämme tietoa, sivistystä ja osaamme ratkaista ihmiskunnan haasteita uusin tavoin. Ja osana tätä osaavien ihmisten ja opiskelijoiden verkostoa syntyy yritystoimintaa. Suomesta on hävinnyt 70 000 tehdastyöpaikkaa vuosina 2007-2013 (Tilastokeskus). Samat työpaikat eivät palaa. Talouden rakenteen tulee uudistua. Pitää kehittää uusia globaaleja menestystarinoita. Inhimillinen pääoma mahdollistaa sen, että Suomessa on tuottavaa toimintaa: ihmisiä, jotka kehittävät uusia ratkaisuja, joita muualla halutaan ostaa.


Ymmärrän kirjoittajien tahtotilan. Matti Alahuhta ja Anders Borg tavoittelevat dynaamisempaa Suomea. Suomen talouden tila on vakava. He ovat oikeassa tässä. Työllisyysaste on matala, eikä Suomi houkuttele riittävästi investointeja.

Suomessa yliopistojen ja tutkimuksen perusrahoituksesta on leikattu. Opiskelija-opettajasuhde on erittäin korkea. Ekonomisti Thomas Piketty väittää, että Yhdysvaltojen talous on kasvanut reippaammin, koska se on investoinut yliopistoihin enemmän kuin Eurooppa suhteessa bruttokansantuotteeseensa. Piketty on huolissaan Euroopan työttömästä sukupolvesta sekä aivovuodosta ja sanoo, että koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan kannattaisi panna enemmän rahaa eikä hyväksyä sitä, että 90 prosenttia maailman parhaista yliopistoista sijaitsee USA:ssa nykyisten arviointijärjestelmien puitteissa.

Me kaikki haluamme edistää Suomen pärjäämistä. Se ei kuitenkaan onnistu, jos painamme hätäjarrua ja leikkaamme osaamisesta.

unnamed (4)
Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, tohtorikoulutettava ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jaa kirjoitukseni tai mikrolahjoita vaalikampanjaani näkyvyyden edistämiseksi. Pienikin lahjoitus on arvokas.

Osa 2/2: Miten eduskunta voi uudistaa taloutta

Nuori ehdokas toisesta puolueesta kertoi järkyttyneenä vaalipaneelista, jossa edustajat olivat pohtineet onko verkkokauppa ohimenevä ilmiö ja pitäisikö sen aukioloaikoja rajoittaa. Jopa kokeneet kansanedustajat olivat olleet irti keskustelun ytimestä.

Suomi tarvitsee nyt eduskuntaa, joka haastaa etsimään kannattavia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin eikä seuraile perässä ja anna liiketoimintamahdollisuuksien valua muualle.

Mitä eduskunta voi ja sen pitäisi tehdä talouden uudistamiseksi? Ainakin näin:

1. Haastetaan vientiin tähtäävä liiketoiminta uudistumaan ja tarjotaan kansainvälisesti kilpailukykyinen ympäristö

  • Kuljetaan rohkeasti eturintamassa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa, esimerkiksi puhtaan teknologian, tehokkaiden terveydenhoito- ja hoivapalvelujen sekä uusiutuvan energian käyttöönotossa. Ennakkoluuloton, vaativa ja kokeileva julkinen sektori asiakkaana luo mahdollisuuden rakentaa uusia tuotteita ja palvelumalleja vientiin. Lainsäädännöllä haastetaan yksityiset toimijat etsimään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin.
  • Panostetaan perustutkimukseen ja koulutukseen  sekä laajennetaan osaamispohjaa myynnissä, markkinoinnissa ja digitaalisuudessa.
  • Tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta molempiin suuntiin kaikilla koulutustasoilla ja työelämässä. Etäisyytemme maailman kasvaviin markkinoihin on meille haaste, jos emme ymmärrä markkinatarpeita – ei ensisijaisesti kuljetuskustannusten vuoksi.
  • Pidetään yllä tasa-arvoinen, turvallinen yhteiskunta ja kehitetään laadukasta infrastruktuuria pitkäikäisten investointien turvaamiseksi.
  • Tuetaan yrittäjyyttä, erityisesti ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista muun muassa pidentämällä ensimmäisen työntekijän koeaikaa ja parantamalla mahdollisuuksia työehtojen paikalliseen sopimiseen pienimmissä yrityksissä.

2. Tuetaan palvelualojen kasvua ja kasvatetaan työvoiman tarjontaa

  • Parannetaan osa-aikaisen ja matalapalkkaisen työn kannustavuutta perustulomallilla. Tavoite on, että työ olisi tekijälleen aina kannattavaa – myös osa-aikaisena ja joustavasti työurien alussa ja lopussa.
  • Jatketaan työurien pidentämistä eliniän odotteen kasvaessa on järkevää, että myös eläkeikä nousee. Samaan aikaan on kehitettävä osa-aikaisia malleja joustavampaan siirtymään työn ja eläkkeen välillä.
  • Suunnataan verotusta työstä ja työllistämisestä kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Korotuksia ei pitäisi tehdä työn verotukseen missään tuloluokissa.
  • Kevennetään palvelujen käytön verokiilaa laskemalla henkilöintensiivisten palveluiden arvonlisäveroa ja säilyttämällä kotitalousvähennys.

 3. Parannetaan julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottavuutta pitkäjänteisesti

  • Tehdään todellisia toimintatapamuutoksia kokeilukulttuurin kautta – ei nopeita määrärahaleikkauksia ilman aikaa suunniteltuun muutokseen. Kokeillaan ja onnistutaan tai epäonnistutaan nopeasti pienessä mittakaavassa. Tämä vaatii lainsäädännöltä riittävää väljyyttä, jotta palvelutasovaatimukset eivät tule kehityksen esteeksi ja systemaattisia ohjelmia, joilla kokeiluja tuetaan ja onnistumiset viedään toteutukseen yli kuntarajojen.
  • Käytetään harkitusti yksityisesti tuotettuja palveluja siellä, missä markkinoille syntyy aitoa kilpailua. Yksityinen palvelutuotanto ei ole avain tehokkuuteen, jos sen taakse syntyy liian keskittynyt markkina ilman aitoa kilpailupainetta. Se voi kuitenkin olla tehokas apu uusien työtapojen kehittämiseen palveluissa, joissa riittävä kilpailu syntyy.

Mari_Holopainen_01

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen

Osa 1/2: Miksi Suomen talouden pitää uudistua

Valtapuolueiden johtohahmot haluavat pelastaa teollisuuden, mutta samat työpaikat eivät palaa. Talouden ripeämpi uudistaminen ja jatkuva rakennemuutos ovat välttämättömiä. Hyvinvointimme on kiinni siitä, miten tosissaan ja kestävästi tuleva eduskunta niitä ryhtyy ratkomaan. Muutostarpeen taustalla on kaksi hyvin tiedossa olevaa kehityssuuntaa:

Väestörakenteen muutos, jonka ainakin vuoteen 2060 odotetaan heikentävän huoltosuhdetta ja vaativan yhä enemmän työpanosta hoivatyöhön ja terveydenhoitoon. 2010-2020 elämme jaksoa, jolloin huoltosuhteen heikkeneminen on jyrkimmillään.

huoltosuhde
Teollisuuden rakennemuutos
, jonka myötä Suomesta on hävinnyt vuodesta 2007-2013 yli 70 000 korkean tuottavuuden työpaikkaa teollisuudesta. Samaan aikaan työllisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Kansantalouden tilinpito

Luvut ovat pysäyttäviä ja johtavat yhdessä kestämättömään yhtälöön: yhä pienempi joukko yhä heikommin tuottavaa työtä tekeviä työntekijöitä rahoittaa kasvavat julkiset menot. En kuitenkaan usko, että oikea ratkaisu tähän on palveluiden alasajo. Samat teollisuustyöpaikat eivät palaa, joten talouden rakenteen on monipuolistuttava ja uudistuttava. Meidän on mahdollista ylläpitää ja kehittää Suomea hyvin palvellutta hyvinvointimallia, mutta se vaatii onnistumista useilla alueilla. Tarvitsemme:

  • Uusia kansainvälisiä menestyksiä vientiin – emme voi luottaa vain pienen talouden kotimarkkinakysyntään hyvinvoinnin lähteenä vanhan teollisuuden supistuessa
  • Lisää palvelukysyntää – emme voi luottaa vain uusiin vientiyrityksiin teollisuudesta kadonneiden työpaikkojen paikkaajana
  • Lisää työntekijöitä – emme voi luottaa ainoastaan tuottavuusparannukseen kompensoimaan heikentyvää huoltosuhdetta
  • Aitoja tuottavuusparannuksia julkisten palvelujen tuotannossa – emme voi luottaa siihen, että kolme edellistä kohtaa riittävät kannattelemaan kasvavan tarpeen hoiva- ja terveyspalveluille

Politiikka yksin ei riitä. Tähän tarvitaan yhteistä panostusta yli sektorirajojen. Ilman eduskunnan johdonmukaista sitoutumista näihin tavoitteisiin niitä ei kuitenkaan saavuteta. Kirjoituksessa 2/2 kerron, miten nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

Mari_Holopainen_03

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen