Kategoria: Blogi (Page 2 of 17)

Luonnonvarojen kannalta kestävä talous

Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?

Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.

Siirtymisestä kiertotalouteen on puhuttu paljon. Valitettavasti maailman luonnonvaroista vain noin seitsemän prosenttia on kiertotalouden piirissä. Suomessa määrä on tätäkin vähemmän, noin viisi prosenttia. Siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalouteen vaatii vielä paljon työtä.

Miten voisimme arvioida yhteiskunnan ja organisaatioiden menestystä kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioiden? Yksi mielenkiintoinen ja mahdollinen lähestymistapa tähän on donitsitalous. Kyseessä on taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä malli, jossa yhteiskuntaa pyritään kuvaamaan kahden rajan avulla. Nämä rajat ovat ekologinen katto ja sosiaalinen perusta.

Maapallon ekologinen kantokyky asettaa rajat toiminnallemme. Näitä rajoja emme voi ylittää. Toisaalta haluamme varmistaa hyvinvoinnin. Tämä on minimitaso, jota ei saa alittaa. Donitsin sisempi rengas kuvaa siis sosiaalista minimiä ja ylempi rengas planeetan rajoja.

Donitsitalouden planetaariset rajat perustuvat käytännössä Stockholm Resilience Centren määrittelemiin yhdeksään olemassaolomme kannalta kriittiseen tekijään ja niihin liittyviin kynnysarvoihin, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä, että säilytämme elämän edellytykset maapallolla myös tulevaisuudessa. Rajojen yhdeksän osa-aluetta ovat luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, otsonikerros, maankäytön muutokset, makean veden käyttö, merten happamoituminen, typen ja fosforin kierto, ilmakehän aerosolien (pienhiukkasten) määrä ja kemiallinen saastuminen.

Sosiaaliseen minimiin tai perustaan liittyvät rajat Kate Raworth on määritellyt seuraavien elementtien kautta: vesi, ruoka, terveys, koulutus, tulot ja työ, rauha ja oikeus, poliittinen ääni, sosiaalinen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, asunto, verkostot ja energia. Nämä ovat siis ne sosiaalisen hyvinvoinnin minimitekijät, jotka yhteiskunnan tai organisaatioiden pitäisi pystyä kaikille turvaamaan.

Valitettavasti yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Esimerkiksi Suomi kyllä pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia. Menemme kuitenkin räikeästi planetaaristen rajojen yli kaikilla sektoreilla.

Seuraavassa hallitusohjelmassa olisi hyvä huomioida ainakin kolmea asiaa.

  • Vahvistetaan donisitalousajattelua ja tehdään Suomesta donitsitalouden edelläkävijä.
  • Asetetaan luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi selkeät ja mitattavat tavoitteet.
  • Mitataan Suomen hallituksen onnistumista vuosittain tehtävällä Happy Planet Indeksillä. Indeksi muodostuu siitä kun kerrotaan ihmisten koettu onnellisuus tai hyvinvointi elinajanodoteella ja jaetaan tulos ekologisella jalanjäljellä.

Kirjoitukseni toimitusjohtajan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan Leo Straniuksen kanssa 

Koulujen eriarvoistumiseen tulee puuttua – taideaineita kaikille luokille

Esitän, että ihan jokainen Helsingin luokka saa resurssit taideaineiden opetukseen. Helsingin kaupungin virkakunta on valmistellut esitystä, jonka mukaan painotetun opetuksen muotoa muutettaisiin koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Tärkeää olisi puuttua juurisyihin, alueiden eriytymiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Eriarvoistumiseen ei puututa leikkaamalla, vaan tarjoamalla enemmän lapsille ja nuorille. Taideaineiden opetuksen lisääminen jokaiselle luokalle voidaan yhdistää Suomen harrastamisen malliin. 

Koulujen eriytymisen taustalla vaikuttaa alueellinen eriytyminen, joka johtuu pitkälti yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta sekä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen epäonnistumisesta. Koulupolitiikalla voidaan hillitä alueellista eriytymiskehitystä, mutta painotettu opetus on pieni muuttuja kokonaisuudessa. Aivan ensisijaista on taata riittävä rahoitus kouluille ja oppimisen tuelle aina varhaiskasvatuksesta lukioon. 

Taideaineita kaikille luokille

Taito- ja taideaineiden opetusta tulisi lisätä kaikille luokille. Taito- ja taideaineet lisäävät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, kykyä tehdä päätöksiä ja tunteiden käsittelyä. Muusikot, näyttelijät, kuvataiteilijat ja tanssijat ja muut ammattilaiset aloittavat harjoittelun usein nuorina, mutta ihan jokainen hyötyy taideaineista. 

Meidän tulee välttää tilannetta, jossa lahjakkaat tai erityisen motivoituneet oppilaat jäävät sen varaan, mitä vanhemmilla on tarjota oman osaamisensa puolesta ja perheen talouden sallimissa rajoissa. Harjoittelu vaatii motivaatiota. Pääsykokeita tulisi välttää nuorempien osalta. Painotusluokkia tarvitaan tulevaisuudessa vähemmän. Niihin haettaessa motivaation tulisi olla keskeinen kriteeri etenkin nuorempien kohdalla. Näin myös vältettäisiin sitä, että maksullinen harrastus tai muu valmennus olisi edellytys painotusluokalle pääsemiseksi. 

Viimeistään lukiovaiheessa nykyjärjestelmä painottaa vahvasti oppilaiden valintaa todistuksen perusteella. Painotetun opetuksen tai erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tarve voi olla perusteltu etenkin sosioekonomisesti enemmän tukea tarvitsevilla alueilla. Tällä voisi olla alueellisia eroja tasoittavia vaikutuksia ja se mahdollistaisi painotusluokilla opiskelun eri perhetaustoista tuleville lapsille. 

Oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien välillä ovat kasvaneet

Tutkimusten mukaan painotetun opetuksen luokat lohkouttavat koulujärjestelmää sekä koulujen välillä että koulujen sisällä Valtioneuvoston tekemän julkaisun mukaan. Painotetussa opetuksessa opiskelevat usein lapset, joiden vanhemmilla on korkeampi koulutus- ja tulotaso. Ilmiön tarkastelu on merkityksellistä, sillä jos koulupolut eriytyvät jo peruskoulussa, tämä vaikuttaa kumuloituvasti myös seuraavilla koulutusasteilla. 

Suomalaisten oppilaiden oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat kasvaneet aiempaan verrattuna. Pisa-tutkimusten tulokset ovat laskeneet kokonaispisteisiin nähden maltillisesti, mutta tulosten kasvava eriytyminen on erittäin huolestuttavaa. Opettajat ovat jo pitkään tuoneet esiin oppimistulosten erojen kasvun ja tämä myös näkyy koulujen arjessa. Osa puolueista on syyllistänyt S2 kieltä opiskelevia nuoria. Heidän osuutensa on niin pieni, ettei sillä ole vaikutusta PISA-tulosten laskuun.

Menneinä vuosina tehdyillä koulutusleikkauksilla on kauaskantoisia seurauksia. Koulutuksen rahoitusta leikattiin 1990-luvulla huomattavasti, eikä mikään hallitus ole palauttanut sitä leikkauksia edeltäneelle tasolle. Tilannetta ei ole helpottanut se, että vuosina 2011–2019 tehdyt leikkaukset supistivat koulutuksen rahoituspohjaa OAJ:n laskelmien mukaan noin kahdella miljardilla eurolla

Lähdimme nykyiseen hallitukseen tekemään koulutuksen kunnianpalautusta ja tällä kaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta onkin kasvatettu OAJ:n laskelmien mukaan noin 500 miljoonalla eurolla. Se ei silti ole riittänyt paikkaamaan vuosikymmentä kestänyttä rahoitusvajetta etenkään, kun myös velvoitteet ovat lisääntyneet.

Karvin selvityksen mukaan suomea toisena kielenä opiskelevien osaamistaso on suomea äidinkielenään puhuvien osaamistasoa heikompi. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tarpeiden huomioinnissa ja opetuksessa on Suomessa epäonnistuttu. Resursseja pitäisi laittaa niin S2-opetuksen kehittämiseen kuin muutenkin kielisensitiiviseen opetukseen.

Mitä ratkaisuja alueellisen eriytymisen purkamiseksi?

Asuntopolitiikalla ehkäistään alueiden eriytymistä.

Alueiden eriytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla. Asuinalueiden eriytymistä ehkäistään osoittamalla samalle asuinalueelle erilaisia asumismuotoja. 

Uusien alueiden kaavoituksessa Helsingissä alueelle kaavoitetaan tietty määrä kaupungin vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja ja muita tuetun asumisen muotoja, vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja. Sen sijaan vanhojen asuinalueiden kehittäminen niin, että alueella asuisi ihmisiä eri sosio-ekonomisista taustoista, ei ole yhtä helppoa. 

Olennaista asuinalueiden kehityksessä on kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan. Palvelut ovat keskeisessä asemassa alueen toimivuuden ja sitä kautta esimerkiksi huono-osaisuuden kasaantumisen mukanaan tuomien lieveilmiöiden ehkäisemisessä ja hillitsemisessä. Palveluihin, viihtyisyyteen sekä turvallisuuteen on panostettava kaikilla alueilla, mutta erityisesti niillä jotka kaipaavat lisää vetovoimaa. Kaupunginosien omaleimaisuus sisältää myönteisiä asioita, joista on pidettävä kiinni. Jokaisella kaupunginosalla on oma identiteettinsä.

Tasa-arvorahaa myönnetään kouluille, joissa sille on suurin tarve.

Tasa-arvoraha vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.Tällä hallituskaudella olemme vakiinnuttaneet tasa-arvorahan lakiin. Sitä voidaan myöntää neljäksi vuodeksi kerrallaan, jolloin kouluihin saadaan aiempaa parempaa ennustettavuutta. Tasa-arvorahaa myönnetään esimerkiksi kouluille ja päiväkoteihin, joiden sijaintialueella koulutuaste on matala ja työttömyysaste sekä vieraskielisen väestön osuus korkea.

Tasa-arvo edistää se, että inkluusion toteuttaminen säästötoimenpiteenä saadaan loppumaan. Tutkitusti inkluusion tavoitteet eivät toteudu, jos valtaosa luokan oppilaista tarvitsee tukea. Isoja muutoksia kouluissa pitäisi tehdä harkiten ja toimintaa pilotoiden. Opettajien tulee saada vaikuttaa siihen, mihin suuntaan suomalaista koulujärjestelmää viedään. Opettajille ja varhaiskasvatuksen opettajille tulee taata riittävät resurssit opetuksen perustehtävään. 

Taideaineet jokaiselle luokalle harrastamisen Suomen mallin avulla.

Miten jokainen luokka ja jokainen oppilas saa tulevaisuudessa mahdollisuudet taideaineiden harrastamiseen? Harrastamisen Suomen malli pitää ottaa laajemmin käyttöön Helsingissä. Harrastamisen malli takaa kaikille lapsille ja nuorille vapaavalintaisen maksuttoman harrastuksen suoraan koulupäivän jälkeen, usein koulun tiloissa. Tämä parantaisi kaikkien oppilaiden yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa. 

Esitänkin, että taideaineiden tarjoaminen jokaiselle luokalle yhdistetään Suomen harrastamisen malliin. Lupauksen pitää olla selkeä: jokaisen lapsen pitää saada oppia halutessaan soittamaan pianoa tai muuta instrumenttia osana koulupäivää.

Harrastukset ovat tärkeitä lasten ja nuorten kasvamisen kannalta. Parhaimmillaan harrastustoiminta on lapselle ja nuorelle paikka, jossa opitaan uusia taitoja, ystävystytään ja innostutaan. Harrastukset ovat koululaisille turvallisia paikkoja viettää aikaa koulupäivän ympärillä aikuisen ohjaamana. Niiden on myös todettu ehkäisevän nuorten syrjäytymistä sekä muita ongelmia. 

Lapsista ei pidä tehdä pelinappuloita eriarvoisuudesta keskusteltaessa. Koko ajattelu hyvistä ja huonoista kouluista pitää yrittää purkaa. Tehdään jokaisesta lähikoulusta hyvä koulu. 

Lopuksi haluan korostaa sitä, että myös lapsilla on omat yhteisönsä. Kaverit ovat todella tärkeitä pienestä pitäen. Alle kouluikäisen lapsen yhteisö muodostuu usein pihapiirissä tai varhaiskasvatuksessa. Mikäli Helsinki toteuttaa koulualueiden muutoksia, ne täytyy toteuttaa riittävästi ennakoiden, useamman vuoden siirtymäajoilla. Lähikoulun ja varhaiskasvatuksen tulee muodostaa jatkumo, joka on etukäteen tiedossa. 

 

Kohti sinipunavihreää hallituspohjaa?

Kahden viikon päästä alkaa eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Yksikään puolue ei (onneksi) tule muodostamaan yksin hallitusta. Moni miettii edelleen puoluetta ja mahdollista parhaan hallituspohjan taktikointia. Mikä olisi paras hallitusvaihtoehto näillä kannatusluvuilla?

Näen, että vihreiden, kokoomuksen ja demareiden muodostama sinipunavihreä -hallitus voisi olla paras saavutettavissa oleva vaihtoehto Suomen tulevaisuuden kannalta.

Kokoomus ja demarit ovat lähtökohtaisesti kansainvälisen yhteistyön varaan rakentavia keskitien puolueita. Ne myös torppaisivat toistensa huonoimpia ideoita. Vihreitä tarvitaan hallitukseen pitämään luonnon, koulutuksen ja tutkimuksen puolta.

Olen taloustieteilijä Sixten Korkmanin linjoilla siinä, että vaikka valtion velkaantumista koskeva kompromissi on vaikea, tällä kokoonpanolla toimiva linja on löydettävissä. Kokoomus ja Sdp ovat eri mieltä velkaantumisesta, ja molempien kertomukset aiheesta ovat ylimitoitettuja. Suomi ei ole Kreikan tiellä, kuten kokoomus sanoo. Sdp taas luottaa liikaa verotuksen kiristämiseen.

Velkaantumista tulee taittaa, mutta ei koulutuksen ja kestävyyden kustannuksella. Tarvitaan verouudistus, joka kannustaa kiertotalouteen ja keventää keskipitkällä aikavälillä työn verotusta. Tarvitaan ennen kaikkea rakenteellisia uudistuksia. Ikääntyvä Suomi kaipaa lisää monen eri alan osaajia. Sosiaaliturva tulee uudistaa siten, että työn tekeminen, yrittäminen ja opiskelu on aina mahdollista.

Vasemmisto ei välttämättä mahdu Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen, Rkp mahtuu yleensä moneen kokoonpanoon. Valitettavasti monet kokoomuksen ehdokkaat haluavat samaan hallitukseen maan rajat sulkevien, työperäistä maahanmuuttoa vähentävien ja ilmastotavoitteet kieltävien perussuomalaisten kanssa. Olen harmissani siitä, että osa kokoomuksen ehdokkaista näkee demarit niin punaisena vaihtoehtona, että on valmis valitsemaan tiedevastaiset perussuomalaiset. Ääni sinimustalle hallitukselle on ääni taantumukselle. Siksi vihreäsinipunahallitus.

Yhtään ääntä ei ole annettu. Tulevaisuuden suunta määritellään nyt.

Kulttuuria ja luovia aloja tulee edistää vahvemmin osana elinkei­no­po­li­tiikkaa

 

Kulttuuri ja luovat alat ovat taloudellisesti tuottava ja työllistävä toimiala. Talouden painopisteen siirtyessä yhä enemmän aineettomaan arvonluontiin on syytä luoda lisää keinoja, joilla edistetään kulttuuria ja luovia aloja osana elinkeinopolitiikkaa.

Kulttuurilla ja luovilla aloilla on huomattavaa kasvupotentiaalia

Kulttuuri ja luovat alat ovat kasvaneet Euroopassa viime vuosina keskimääräistä nopeammin. Ennen koronapandemiaa ne muodostivat jo 4,4 % EU:n bruttokansantuotteesta. Suomessa luovien alojen BKT-osuus on verrokkimaita pienempi, 3,1 prosenttia, joten kasvupotentiaali on huomattava. Kulttuuri on siis taloudellista toimintaa sekä voimakkaasti kasvusuuntainen ja tuottava ala. Hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi luovien alojen työpaikkojen lisääntyminen, BKT:n osuuden nousu ja työntekijöiden työskentelyedellytysten paraneminen.

Luovilla aloilla on monia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia

Aineeton arvonluonti ja luova talous tulee asettaa yhdeksi kestävän kasvun kärjeksi. Luoviin aloihin ja luovan osaamisen hyödyntämiseen tehtävät panostukset nopeuttavat elinkeinorakenteen monipuolistumista, lisäävät vientiä ja jalostusarvoa. Luovaa taloutta tukevat toimenpiteet vaikuttavat positiivisesti työllisyyteen. Lisäksi muiden toimialojen kilpailukykyä ja työllisyyttä voidaan merkittävästi lisätä panostamalla aineettoman pääoman ja luovan osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen ja taloudellisen lisäarvon synnyttämiseen nykyistä laajemmin koko taloudessa.

Kulttuuri ja luovat alat ovat työllistävä toimiala

Luovat alat ovat työvoimavaltaisia ja kulttuurialoilla työskentelevistä 28 % on yrittäjiä. Kulta ry:n selvityksen mukaan kulttuurialan työllisten palkkasumma on kokonaisuudessaan 5,1 miljardia euroa. Kotitaloudet käyttävät omia rahojaan kulttuuriin 5,7 miljardia euroa vuodessa. Kulttuurialojen tuotos on vuodessa 13 miljardia euroa. Kulttuuriala työllistää suoraan 77 000 työntekijää ja välillisesti 46 000 työntekijää. Julkinen sektori kerää työtuloihin perustuvia veroja ja veroluontoisia maksuja 3,3 miljardia euroa.

Luovien alojen edistämiseksi tarvitaan uusia rahoitusinstrumentteja

Luovat alat tuottavat moninkertaisesti enemmän kuin valtio niitä tukee, ja esimerkiksi kotimaisen elokuvan tuotantotuet tuottavat yhteiskunnalle kaksinkertaisen euromääräisen hyödyn. Kulttuurivienti on merkittävä mahdollisuus ja vahvistaa Suomi-kuvaa maailmalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurialan tulevaisuustyöryhmä on suositellut, että kulttuuri- ja elinkeinopoliittisia rahoitusinstrumentteja ja tukijärjestelmiä kehitetään ja että kulttuuripoliittinen selonteko annetaan eduskunnalle vuonna 2023 alkavalla hallituskaudella. Edellinen kulttuuripoliittinen selonteko on vuodelta 2011.

Creative Business Finland kirjattiin istuvan hallituksen ohjelmaan ja se on perustettu, mutta toistaiseksi vielä huomattavasti erilaisessa muodossa. Työryhmän tavoitteena oli saavuttaa alueelliset luovien alojen ekosysteemipalvelut.  Myös uudempi työryhmä esittää taide- ja kulttuurialojen tukemista osana elinkeinopoliittisia palveluita ja tukia, esimerkiksi Creative Business Finlandin kautta. Luovien alojen yritykset ovat monin paikoin vielä pieniä, eivätkä ole siinä vaiheessa liiketoiminnassaan, että Business Finlandin myöntämillä tuilla voitaisiin hakea kansainvälistä kasvua. Tukijärjestelmiä pitää kehittää tukemaan paremmin myös aloittelevia luovien alojen yrityksiä.

Kansanedustajat Mari Holopainen ja Outi Alanko-Kahiluoto jättivät kirjallisen kysymyksen kulttuurin ja luovien alojen edistämisestä vahvemmin osana elinkeinopolitiikkaa.

Tietopo­li­tiikkaa tarvitaan ohjaamaan digitali­soi­tuvaa yhteiskuntaa ihmisläh­töi­seksi ja kestäväksi

Kuva: Susanna Kekkonen

Digitalisaatio vaikuttaa meihin joka päivä. Se muokkaa maailmaa nopeasti ja laajasti yhtä aikaa ympäristökriisin, kaupungistumisen, globalisaation sekä väestön vanhenemisen rinnalla. Digitalisaatio on yhteiskunnallisesti merkittävä teema, jonka painoarvo kasvaa jatkuvasti. Sitä on kuitenkin käsitelty politiikassa vasta vähän.

Hyödyt digitalisaatiosta saadaan tavoitteellisella politiikalla 

Suomessa on tuudittauduttu digitaalisesti edistyneen maan mielikuvaan, joka ei enää kaikin osin vastaa todellisuutta. Tulevaisuusvaliokunta julkaisi keskustelunavauksen: Tieto- ja teknologiapolitiikan poikkihallinnollinen johtaminen. Selvityksen esipuheessa todetaan, että Suomi ei ole viime vuosina kyennyt täysimääräisesti hyödyntämään uuden teknologian suomia mahdollisuuksia. Olemme jäämässä jälkeen verrokkimaista, ja kykymme tehdä kestävän hyvinvoinnin investointeja heikkenee. Tieto, osaaminen ja teknologia ovat hyvän tulevaisuuden rakennuspuita, mutta vain, jos niihin panostetaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Vahingossa, ilman harkittua politiikkaa, emme voi saavuttaa riittävää tuottavuutta, hyvinvointia ja turvallisuutta emmekä vihreää siirtymää.

Otsikkonsa mukaisesti tulevaisuusvaliokunnan selvitys kartoittaa vaihtoehtoja tietopolitiikan johtamiseen. Digitalisaatio ulottuu organisaatioiden ja sektorien rajojen yli. Tällainen ympäristö haastaa perinteisen johtamisen. Kun digitalisaation hyötyjä haetaan organisaation sisällä, tulokset ovat rajallisia. Esimerkiksi julkisen palvelun asiakkaiden tiedot sijaitsevat hajallaan eri toimijoiden tietojärjestelmissä. Tällä hallituskaudella perustettu ministeriöiden yhteinen digitoimisto on erinomainen avaus uuden politiikkalohkon ja hallinnonaloja yhdistävän johtamisen luomiseksi. Toivottavasti Tulevaisuusvaliokunnan selvityksen pohjalta pystytään rakentamaan tälle kehitykselle jatkoa vaalien jälkeen.

Tietopolitiikka on nyt kuin ympäristöpolitiikka 70-luvulla

Vastaavalla tavalla kuin ympäristöpolitiikka muodostui omaksi politiikkalohkokseen vihreän liikkeen alkuaikoina, tarvitaan digitalisaation, ennakoimattomien kriisien ja demokratiaa horjuttavan disinformaation aikana kestävää, yli hallituskausien ulottuvaa tietopolitiikkaa. Vihreiden tietopoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2021 peräänkuulutetaan tietopolitiikan vahvempaa roolia. Me vihreät haluamme tukea ihmislähtöistä digitalisaatiota ja vakiinnuttaa tietopolitiikan uudeksi politiikkalohkoksi. Siinä missä edellisen sadan vuoden aikana Suomeen on luotu nykyisen hyvinvointimme perustaksi työlainsäädännön, peruskoulun ja neuvoloiden kaltaisia instituutioita, on tulevien vuosikymmenten aikana kehitettävä vastaavan tasoisia yhteiskunnallisia ratkaisuja ja ajantasaista lainsäädäntöä tukemaan ja turvaamaan digitalisoituvaa elämää.

Yhteistyötä puolueiden välillä

Merkittävää digitalisaation politiikkalohkossa on myös eri puolueiden yhteistyötä korostava tekemisen tapa. Digitalisaatioon ja teknologioihin liittyvässä asioissa raja-aidat puolueiden, ideologioiden ja erilaisten eturyhmien välillä ovat matalampia kuin monella muulla alueella. Kumppanina tulevaisuusvaliokunnan selvityksen teossa on ollut Tietopolitiikka.fi -ryhmä, johon kuuluu digipolitiikan tekijöitä kaikista eduskuntapuolueista. Tietopolitiikkaryhmä on myös julkaissut tieto- ja teknologiapolitiikan suosituksia tuleviin hallitusneuvotteluihin. En olisi yllättynyt, mikäli monet näistä suosituksista etenevät vaalituloksesta riippumatta. Puolueiden erot ja arvojen kamppailu on tärkeä osa demokratiaa, mutta joillain alueilla on saavutettavissa enemmän yhdessä.

Eduskunnan täysistunto on oikea paikka päättää saamelaiskäräjälaista

TIEDOTE
23.2.2023
 

Kansanedustaja Mari Holopainen: eduskunnan täysistunto on oikea paikka päättää saamelaiskäräjälaista

 Saamelaiskäräjälaki on saatava eduskunnan täysistuntoon ennen istuntokauden päättymistä.

”Eduskunnan täysistunto on oikea paikka käsitellä myös saamelaiskäräjälaki. Toivon, että perustuslakivaliokunta pystyy etenemään asiassa. Valiokunnalle on jo annettu tähän lisäaikaa,” Holopainen korostaa.

Eduskunnan valiokunnat ovat saaneet saamelaiskäräjälain käsiteltyä perustuslakivaliokuntaa lukuun ottamatta.

”Demokraattisen päätöksentekoprosessin toimivuudesta on huolehdittava. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin,” Mari Holopainen toteaa.

Talousvaliokunta totesi lausunnossaan, että tasapainoinen ja ajantasainen saamelaiskäräjälaki on myös tärkeä osa taloudellista toiminta- ja investointiympäristöä. Talousvaliokunta piti keskeisenä, että yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite turvaa toimivalla tavalla saamelaisten mahdollisuutta perinteisten elinkeinojensa harjoittamiseen, eri elinkeinojen yhteensovittamista ja edistää sääntelyn ja viranomaistoiminnan ennakoitavuutta.

Saamelaiskäräjälain tavoitteena on turvata saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja parantaa saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Uudistustyön lähtökohtana ovat olleet perusoikeudet ja muut perustuslain asettamat velvoitteet, Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus. Voimassa olevan saamelaiskäräjälain on arvioitu olevan monilta osin vanhentunut, paikoin epäselvä ja avoin ristiriitoja aiheuttaneille tulkinnoille.

 

Lisätiedot:

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr.), talousvaliokunnan jäsen
+358505143452
mari.holopainen@eduskunta.fi
https://www.mariholopainen.fi/

Kaivoslakiin lisättiin uusi pykäläkokonaisuus kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi vihreiden aloitteesta

TIEDOTE
9.2.2023

Kansanedustaja Mari Holopainen: kaivoslakiin lisättiin uusi pykäläkokonaisuus kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi vihreiden aloitteesta

Kokonaisuudessa riittää korjattavaa vihreiden näkökulmasta.

Talousvaliokunta on tänään antanut mietinnön kaivoslaista. Vihreiden talousvaliokunnan vastaava kansanedustaja Mari Holopainen on tyytyväinen siitä, että talousvaliokunta teki uuden pykäläkokonaisuuden kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden sekä yhteiskunnan kriittisten intressien turvaamiseksi. Kaivoslakimietintöön saatiin neuvoteltua myös sitovia lausumia, vaikka lakiuudistus on kokonaisuudessaan vihreiden mielestä riittämätön.

“Vihreiden aloitteesta valtaustyyppistä lainsäädäntörakennetta korjattiin kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden osalta. Valtaustyyppisessä lainsäädäntörakenteessa on ilmeisiä riskejä, joita olen nostanut esiin, samoin kansalaisliikkeet ja monet asiantuntijat ovat varoittaneet niistä jo pitkään. Olen nostanut esiin, miten Suomi tosiasiallisesti pystyy turvaamaan kriittisiä mineraaleja ja intressejä jopa epämääräisten pöytälaatikkoyritysten varauksilta. Esimerkiksi yli miljoonaan ihmisen juomavedenottoalueen läheisyydessä Päijänteellä tehdyt varaukset herättivät suurta huolta. Olen tyytyväinen, että valiokunta kannatti näitä muutoksia, joilla parannetaan valtion mahdollisuuksia puuttua tiettyihin ilmeisiin ja räikeimpiin epäkohtiin, Mari Holopainen korostaa.

“Jatkossa malminetsintälupa ja kaivoslupa voidaan peruuttaa, jos toiminnan arvioidaan vaarantavan maanpuolustusta, huoltovarmuutta, yhteiskunnan kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimintaa tai muuta kansallisen turvallisuuden etua. Tämä on tarpeellinen parannus nykyiseen lainsäädäntöön,” nostaa Holopainen.

“Ympäristönsuojelun osalta saatiin joitain pieniä parannuksia, mutta paljon jäi hallituksen esityksestä puuttumaan. Valitettavasti hallituksen neuvotteluissa vain vihreät ja vasemmisto ajoivat kunnianhimoisempia korjaustarpeita ympäristönsuojeluun ja maanomistajien oikeuksiin. Osana luonnonsuojelulakia luonnonpuistot ja kansallispuistot rajattiin malminetsinnältä sekä valtion luonnonsuojelualueille saatiin korkeampi kynnys. Vihreiden tavoitteena on, että jatkossa myös arvokkaat luontoalueet, kulttuuriympäristöt ja vesialueet kaivostoiminnan rajataan kaivostoiminnan ulkopuolelle, Holopainen toteaa.

“Selkeä myönteinen täsmennys kaivoslaissa on kuntakaavan roolin korostuminen. Näin kunta on selkeämmin vastuussa elinkeinostrategiastaan. Paljon jää kuitenkin kuntien varaan, joille yksittäisen kaivoshankkeen vaikutusten arviointi voi olla ainutkertainen ponnistus, Holopainen sanoo.

“On myös myönteistä, että lisäsimme valiokunnassa mietintöön sitovia lausumia kaivoksia ohjaavan lainsäädännön jatkokehittämisestä. Eduskunta esimerkiksi edellyttää kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamisen edistämistä. Eduskunta myös edellyttää selvitettävän, miten kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma huomioidaan paremmin kaivoslupaprosessissa,” Holopainen kertoo.

“Mietintö oli muuten lopulta yksimielinen, mutta oppositio ei kannattanut tekstimainintaa siitä, että Suomi on sitoutunut vähintään 30 prosentin kansainvälisiin ja EU:n tavoitteisiin maa- ja vesialueiden suojelusta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, ” Holopainen toteaa.

Holopainen on perehtynyt kaivoslakiin, seurannut lainvalmistelua läheltä ja vaikuttanut siihen Vihreiden talousvaliokunnan vastaavana. Jo ennen kansanedustajaksi valituksi tulemista Holopainen on perehtynyt kaivoslainsäädännön epäkohtiin ja vaikuttanut niihin.

Lisätiedot:

Kansanedustaja Mari Holopainen
talousvaliokunnan jäsen ja valiokuntavastaava
mari.holopainen@eduskunta.fi
0505143452

Poliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun tietoon

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 4.2.2023. 

Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén nosti esiin kirjoituksessaan (HS Mielipide 25.1.) tärkeän aiheen: tutkitun tiedon aseman päätöksenteossa. Poliittiset päätökset riippuvat pitkälti siitä, minkälaista tietoa hyödynnetään. Päätöksillä hyödyntää tai olla hyödyntämättä tutkittua tietoa on kriittiset vaikutukset yhteiskuntaamme.

Poliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Tätä edistää myös tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, jonka jäseninä on lähes 800 tutkijajäsentä sekä kansanedustajat. Seuran tavoitteena on vahvistaa tieteentekijöiden ja päätöksentekijöiden vuorovaikutusta ja edistää tutkitun tiedon hyödyntämistä.

Olemme käynnistäneet Tutkaksessa tutkijakummitoiminnan, jossa mukaan hakeneet kansanedustajat ja tutkijat muodostavat kummiparin. Kummitoiminta vahvistaa syvempää ajatusten vaihtoa ja ymmärrystä päätöksenteon ja tutkimuksen risteyksistä.

Lakihankkeiden käsittelyssä tulee varmistaa, että eduskunnan valiokunnat pyytävät asiantuntijoiksi tutkijoita eturyhmien lisäksi. Vähintään yhtä tärkeää on kuulla tutkijoita enemmän lakihankkeiden valmistelun alkuvaiheessa, niin ministeriöissä kuin hallituksen päätöksenteonkin tukena. Tutkijoita kannustamme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr),
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja (vihr),
filosofian tohtori,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja vuosina 2019-2022

Laaja-alainen humanistinen sivistys ja tutkimus on turvattava

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Mielipide-palstalla 2.2.2023.

Humanistisilla aloilla on viime vuosina jouduttu jatkuvasti taistelemaan tieteenalojen arvostuksen puolesta. Vääntö linkittyy niin käytännön rahoitusmalleihin kuin laajempaan keskusteluun tieteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Keskustelua on käyty erityisesti pienten humanististen tieteenalojen kohtalosta. Professuurien lakkauttaminen yksittäisillä aloilla yksittäisessä yliopistossa saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta käytännössä se kaventaa tieteellistä keskustelua tavalla, jolla on laajoja ja osin arvaamattomiakin seurauksia. Alan tutkijoiden tulevaisuuden työllistymisnäkymät heikentyvät, alalta katoaa opiskelijoita, tieteellisten julkaisujen tekijät ja lukijat vähenevät, tieteellinen keskustelu köyhtyy ja koko ala hiipuu.

Nyt pinnalla ovat Turun yliopiston muutosneuvottelut. Ratkaisut ovat yliopistojen käsissä. Yliopistojen valtion rahoituksesta päättää eduskunta. Onkin tärkeää, että tällä hallituskaudella olemme poistaneet korkeakoulujen indeksijäädytykset ja saaneet aikaiseksi parlamentaarisen sitoumuksen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin investoimisesta.

Kannamme huolta laaja-alaisen, korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen säilymisestä. Tieteenalat ovat todella eriarvoisessa asemassa ulkoisen rahoituksen suhteen.

Humanistien osaaminen pitäisi myös tunnistaa työmarkkinoilla paremmin. Kuten Juhani Kostet nosti kirjoituksessaan (Turun Sanomat 29.1.) esiin, vuoden 2020 Museolaki on parantanut museo- ja kulttuuriperintöalan näkymiä ja tarvetta.

Humanististen tieteiden arvo yhteiskunnalle on suuri ja ne ansaitsevat Suomessa enemmän arvostusta.

Suomalaiselle korkeatasoiselle akateemiselle tutkimukselle on elintärkeää, että keskustelua käydään myös suomen kielellä. Kuten kielen kuollessa professuurien lakkauttaminen tuhoaa traditioita ja sellaista alan hiljaista tietoa, jota on mahdoton myöhemmin palauttaa. Myös humanistien pitää voida muiden tieteentekijöiden tavoin luottaa rahoituksen linjakkuuteen ja pitkäjänteisyyteen.

MARI HOLOPAINEN
kansanedustaja (vihr)
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja
Helsinki

ESSI LINDBERG
filosofian maisteri,
tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö
Turku

Rakennetun ympäristön arvot on turvattava paremmin

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden debatti-palstalla 30.1.2023

Kulttuuriperinnön arvo tulisi tunnistaa paremmin alueiden ja kaupunkien suunnittelussa. Vanhan korjaamista pitäisi suosia uuden rakentamisen sijaan aina kun mahdollista. Sitä mikä on kerran purettu, ei saa enää koskaan takaisin.

Rakentamista sanelevat nykyään pitkälti lyhyen aikajänteen teknistaloudelliset tavoitteet. Tämä on ristiriitaista, sillä laissa ja strategioissa korostetaan yhteistä vastuuta luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä sekä yksilön oikeutta vaikuttaa elinympäristöönsä.

Käytännössä paikallisten kuuleminen on usein näennäistä, arvorakennuksia esitetään liian kalliina korjata, vain purkava uudisrakentaminen kannattavana tai maisemaansa ylimitoitettu rakentaminen tiivistämisen pakkona.

Ihmisiä houkuttelevat viihtyisät kaupungit

Monissa kunnissa elinvoimaa tavoitellaan kapeasti lähinnä uudisrakentamisella. Ne eivät tuo elinvoimaa, jos hankkeet eivät luo ympäristöjä, jotka nähdään jatkossakin säilyttämisen arvoisena.

Ihmisiä ja investointeja houkuttelevat viihtyisät kaupungit ja paikat. Tulee kalliiksi olla säilyttämättä ja rakentamatta kestävää ja viihtyisää arkkitehtuuria, vaikka se ei kustannussyistä olisikaan ensimmäisen rakennuttajan intressi.

Uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kestävän ympäristön tavoitteet eivät toteudu niin kauan kuin säädösohjaus ei niitä tue. Eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki ei ratkaise todettuja ongelmia kulttuuriympäristön arvojen vaalimisessa.

Asemakaavalla tai rakennusperintölailla suojellut kohteet ovat purkamiselta suojassa, mutta tällainen suojelumerkintä on arviolta vain yhdellä prosentilla rakennuskannastamme.

Jatkuvuutta ja elävyyttä

Uhan alla ovat useat hyvinvointi-Suomen ajan rakennukset, jotka on merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme ja maamme kuvaa. Havahdutaanko hävitykseen taas vasta kun on liian myöhäistä?

Kulttuuriympäristöt eivät säily tai kehity viihtyisiksi itsestään, vaan valintojen tuloksena. Yhteisen ympäristömme suojelun tarkoitus ei ole pysäyttää aikaa, vaan mahdollistaa niiden jatkuvuus ja elävyys.

 

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr), talousvaliokunnan jäsen,
kauppatieteiden väitöskirjatutkija

Reetta Nousiainen
väitöskirjatutkija, FM

« Older posts Newer posts »

© 2024 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑