Eduskunnassa tehdään tärkeitä päätöksiä, ja siksi päättäjiin pyritään vaikuttamaan myös maksetusti monesta suunnasta. On hyvä tutustua erilaisiin näkemyksiin, mutta pitää pää kylmänä. Jos vain ne tahot, jotka pystyvät maksamaan viestinsä eteenpäin viemisestä saavat äänensä kuuluviin, tehdään hataria päätöksiä. Näin on epätodennäköistä ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutosta.

Lobbaamisen ja vaikuttamisen suhteet nousevat aika ajoin esiin. Tietoa valjastetaan ja esitetään intressien mukaan. Siinä ollaankin jo helposti kaltevalla pinnalla. Tiedon tarkistamisen vastuu on toki ensisijaisesti kuulijalla. Kansanedustaja ei kuitenkaan pysty olemaan kaikkien alojen asiantuntija. Lainvalmistelu vaatii suurta perehtyneisyyttä ja yksityiskohtien tuntemusta.

Pitäisikö yliopistojen sitten pyrkiä vaikuttamaan enemmän? Yliopistolaki määrittelee, että yliopiston tehtäviin kuuluu vapaan tutkimuksen edistäminen ja tieteellinen ja taiteellinen sivistys. Samalla sen tehtäviin kuuluu kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Laki kehottaa yliopistoa myös toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

Tutkimuksen ja politiikan vuoropuhelua tarvitaan, jotta yhteiskunnan suuriinkin haasteisiin pystytään vastaamaan. Tutkimustieto on hyödyllistä päätöksenteossa, koska se on suhteellisen avointa, itseään korjaavaa ja riippumatonta. Emme voi jättää kaikkea tiedon tulkitsemista ja vaikutusvaltaa suorille edunsaajille tai jättää sitä tekemättä.

Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu, väitöskirjatutkija ja eduskuntavaaliehdokas Helsingistä numerolla 30

Kirjoitus on julkaistu myös Tieteen ja teknologian vihreiden sivuilla.