Arjen ymmärtäminen on tärkeää politiikassa.  Koulujen osalta arki on muuttunut useimpien päättäjien omista kouluajoista. 90-luvulla ala-asteaikanani kärsittiin lamasta, ja haluttiin suunnata kohti uutta eurooppalaista yhteistyötä suomettumisen jäljiltä.

Pääsin käymään pari viikkoa sitten kouluvierailulle Pitäjänmäen peruskoulussa. 480 oppilaan koulussa on luokka-asteet 1-9 ja lisäksi kuulovammaisille oppilaille opetusta ja alueellisia erityisluokkia. Koulun oppilaista kolmasosa on ei suomea äidinkielenään puhuvia ja neljäsosa erityisopetuksessa. Olin utelias kuulemaan Pitäjänmäen peruskoulun rehtorin Katriina Aaltion kokemuksia toimivan opetuksen järjestämisestä. Tässä kuulumisia yhden koulun arjesta.

Pitäjänmäellä hyviä tuloksia on saavutettu mm. perusteellisella lukujärjestysten suunnittelulla. Lukujärjestykset suunnitellaan niin, että kaikki opetus pyritään toteuttamaan luokkakokoa pienemmissä ryhmissä ja useimmiten opettajatiimeissä. Pienemmissä ryhmissä aikaa jää myös erityistarpeisten oppilaiden huomioimiseen ja riittävän tuen tarjoamiseen. Tiimiopettajuus hyödyttää sekä oppilaita että opettajia. Lukujärjestysten suunnittelu vie sekä rehtorilta että luokanopettajilta ja erityisluokanaopettajilta paljon aikaa, mutta lopputuloksena oppilaiden on mahdollista opiskella heille mahdollisimman sopivissa ryhmissä.

Toinen mielenkiintoinen kuulemani asia on, että Pitäjänmäellä toteutetaan integroitua katsomusaineiden opetusta, mikä tarkoittaa, että eri uskontoon ja elämänkatsomustietoon kuuluvat oppilaat opiskelevat kaikille yhteistä katsomusainetta. Se on mahdollista siltä osin, kun oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt ovat yhteneväiset.  Kirkko ja kaupunki –lehti on kertonut kokeilusta täällä. Rehtori Katriina Aaltion mukaan kokemukset ovat olleet hyviä ja myös oppilaiden vanhemmat ovat suhtautuneet yhteisopetukseen myönteisesti.

Huoli poikien putoamisesta

Poikien pärjääminen koulussa ja syrjäytyminen huolettaa monia.  Oppivelvollisuuden päätyttyä yhdeksännen luokan jälkeen useat pojat ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä. Tiedetään, että yli 20 000 nuorta helsinkiläistä on ilman toisen asteen tutkintoa, ja se merkitsee suurta syrjäytymisriskiä.  Kysyin Katriina Aaltiolta, mikä voisi hänen mielestään olla ratkaisu syrjäytymisen estoon. ”Näen, että nivelvaihe yhdeksännen luokan jälkeen on erityisen tärkeä. Poikien tulee saada riittävää tukea jo peruskoulussa, mutta myös toisella asteella. Erityisopettajien määrää tulisi lisätä myös toisella asteella.”

Lähes 40 % Helsingin kouluista on oikeutettuja ns. positiivisen diskriminaation määrärahaan sillä perusteella, että ne toimivat keskimääräistä haastavammalla alueella. Kulut voivat käyttää koulukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan  syrjäyttämisen ehkäisyyn. Määräraha auttaa kouluja mm. erityisopetuksellisen osaamisen kasvattamisessa. Tämä on tärkeä asia.

Resurssipulaa ei saisi olla niissäkään kouluissa, joissa ei ole mitään erityistehtäviä. Kirjoissa, avustajissa ja erityisopettajissa on joudutttu säästämään. Resurssit eivät välttämättä riitä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen. Tämä huolenaihe on näkynyt myös vanhemmille, tässä eräs vanhempien kertoma esimerkki.

Kuluneella hallituskaudella koulutuksen määrärahoja on leikattu. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kärsivät erityisesti toisen asteen leikkauksista.  Lyhytnäköiset leikkaukset aiheuttavat pitkäaikaista vahinkoa, jonka korjaaminen vaatii seuraavalta hallitukselta mittavia toimia. Koulutukseen on jälleen panostettava, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä niin tukea vaativien oppilaiden ohjaamiseen niin peruskoulussa kuin toisellakin asteella.  Opetukseen pitää ohjata riittävät resurssit, jotta oppilaat saavat tarvitsemansa tuen joka asteella. Jokaisesta oppilaasta on pidettävä huolta. Tämä kaikki on myös viisasta talouspolitiikkaa.

Lue täältä lisää Vihreiden koulutuspoliittisista tavoitteista.  Rakennetaan maailman paras koulutus!

Mari Holopainen on Vihreiden kansanedustajaehdokas Helsingissä numerolla 30


Mari Holopainen luokkakuvassa