Kansanedustaja Mari Holopaisen puhe täysistunnossa 16.5.2022 Suomen liittymisestä Natoon.

Arvoisa puhemies! Kannatan Suomen Nato-jäsenyyden hakemista. — Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan vuonna 2014. Tämä viimeistään osoitti, etteivät Suomen turvallisuuspolitiikan jakkaranjalat olleet vakaalla pohjalla, jos koskaan ovat olleet. Tasavallan presidentin muotoileman aktiivisen vakauspolitiikan piti nimittäin seistä neljällä jalalla, jotka olivat kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet ja kansainvälinen oikeus. Suomen tilannekuvaa ei oltu päivitetty ajankohtaisesti. Päätös olla kuulumatta Natoon oli myös poikkeava siinä mielessä, että lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon. Näin siitä huolimatta oli päätetty Suomessa. Muilla mailla ei ollut pitkää maarajaa arvaamattoman itänaapurin kanssa.

24. helmikuuta muutti paljon. Silloin viimeistään ymmärrettiin, tuli viimeinen herätys, että Suomi ei enää voinut olla liittoutumien ulkopuolella, koska meille haluttiin kertoa, että jos emme itse valitse, sen voi tehdä joku muu, ja tällöin epäröivältä niin kutsutulta Nato-optiolta — joka tarkoitti, että Suomi saattaisi joskus hakea Naton jäseneksi mutta että asia tai sen tarkempi analysointi ja keskustelu ei ollut koskaan ajankohtaista — putoaisi pohja.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on ilmoittanut kannattavansa Nato-jäsenyyden hakemista. Vuonna 2016 myös päivitimme vihreiden kantaa Nato-jäsenyydestä, ja tähän on myös palattu usein näinä päivinä. Vaikka silloin vihreät puolueena ei nähnyt ajankohtaisena Nato-kansanäänestystä, johon viittasimme, totesimme kuitenkin, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumista on jatkuvasti seurattava — ja näin on tehty. Nyt helmikuun tapahtumien jälkeen vihreä eduskuntaryhmämme on käynyt koko prosessin ajan aktiivista keskustelua ja antanut evästystä hallituksen suuntaan. Suhteellisen nuorena ja vähän suomettumisen taakkaa kantavana puolueena olemme pystyneet muodostamaan kannan melko nopeasti. Täyttä varmuutta ei tietenkään kellään ole ollut, eikä sitä ole, mutta nyt yhteiset johtopäätökset tästä tilanteesta on täytynyt tehdä.

Arvoisa puhemies! Millainen Nato-maa Suomi tulee olemaan, ja onko Nato arvoyhteisö? Siitä tuntuu olevan tässä salissa erilaisia näkemyksiä. Minä en halua sellaista Suomea, jossa armeijaan liittymistä mainostetaan mahdollisuudella saada yliopisto-opintoja tai hammashuoltoa — eikä sellaista ole näköpiirissä. Tässä mielessä Nato ei ole arvoyhteisö, vaan kukin maa toimii eri tavoin. Mutta meidän on huomioitava, että maailmassa on hyvin paljon blokkeja, joissa hyvin vähän kunnioitetaan ihmisoikeuksia tai demokratiaa. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavia maita taas Natossa on paljon, ja kuten todettu, Nato myös muodostuu hyvin pitkälti EU-maista. Vaikka Suomi on pieni toimija, voimme olla viisas vaikuttaja Natossakin, ja kun Suomi ja Ruotsi ovat hakemassa Natoon, tulee Natosta myös hieman enemmän sellainen kuin Pohjoismaat. Suomen tulee huolehtia siitä, että meitä kuullaan myös Natossa, me verkostoidumme aktiivisesti ja myös huolehdimme omistakin eduistamme Nato-jäsenenä.

Kaiken tavoitteena tulee olla rauhan ylläpitäminen, ja kyllä varmasti moni eläisi mieluummin yhteiskunnassa, jossa ei jouduttaisi investoimaan näin runsaasti aseteollisuuteen ja aseisiin, ja kyllä tässä olisi kiireellisempiäkin tehtäviä ratkaistavana, kuten ilmastokriisi. Haluamme välttää ydinsodan kaikin keinoin. Kenties rakentaisimme mieluummin EU:n yhteistä puolustusta, mutta on oltava pragmaattinen sen suhteen, ja toisaalta laajempi yhteinen puolustusliitto on vahvempi, ja se on myös osoittanut toteuttavansa keskinäistä rauhaa ja vakautta.

Nyt on toimittu hyvin. Siitä lähtien kun brutaali sota muutti ihmisten käsitykset Suomen puolustusratkaisusta olla kuulumatta puolustusliittoon, johon lähes kaikki EU-maat kuuluvat, on toimittu nopeasti. Haluan kiittää suomalaisia siitä, että johtopäätökset vedettiin, ja valtiojohtoa siitä, että valtiojohto toimi kansan tahdon mukaisesti ripeästi ja hyvässä yhteistyössä eduskunnan kanssa, samalla edistäen Ruotsin jäsenyyttä. Ratkaisu on hyvin luonteva ja oikea. Itsereflektion aika on vielä siitäkin, miksi vasta nyt.