Kirjoittajalta mari.holopainen (page 1 of 9)

Lämmin kiitos


Lämmin kiitos tuesta mahtavalle tukiryhmälle, ystäville, perheelle ja kaikille uusille tuttaville! Kiitos kannustavista viesteistä, palautteesta vaalikentillä, kiitos huikealle kampanjapäällikölleni Heidille, jolla riitti yhteiskunnallista paloa raivata aikaa tälle kampanjalle, kiitos kuvista ja videoista niiden tekijöille. Kiitos äidilleni, joka jakoi vielä eilen 12 tuntia esitteitä. Kiitos kaikille teille.

Tähän on tultu pitkän matkan kautta Savosta ja Pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden vanhempien myötä ihan tavallisena hyvinvointiyhteiskunnan nostamana Holopaisena. Isoisoäiti Anna-Kaisa Pöksyläinen oli meijerityöntekijä Saimaan rannoilla silloin, kun Suomi eli puusta. Elintasoloikassa Suomi onnistui koulutuksen avulla. Nyt on aika tehdä ilmastoloikka ja investoida jälleen koulutukseen.

Olen saanut kommentteja äänestäjiltä, että miten pienten lasten äitinä ehtisin tekemään kansanedustajan töitä. Vastaan, että haasteet ovat samat kuin kellä tahansa vanhemmalla. Kysymykset itsessään kertovat, että lasikattoja on vielä rikkomatta. Harva puhuu taloudesta ja tasa-arvosta samaan aikaan.

Olen tehnyt jo kymmenen vuotta erilaisia luottamustehtäviä. Illalla nähdään, että pääsenkö vaikuttamaan kansanedustajana Suomen tulevaisuuden eteen. Mahtava demokratiatyö on joka tapauksessa tehty.

Tänään kieltämättä jännittää.

Mari


Mari Holopainen hiihtokisoissa

Kotona asuminen ei saa tarkoittaa yksinäisyyttä: Lisää päivätoimintaa ikäihmisille


Julkisuudessa vellonut hoivayhtiöiden huonoon suoriutumiseen liittyvä keskustelu on tuskin jättänyt ketään kylmäksi. Aihe koskettaa monia suomalaisia, ja ne joita se ei nyt akuutisti jonkun läheisen kautta kosketa, varmasti myös miettivät silloin tällöin millaista vanhuutta itse tulee Suomen maassa elämään. Ihmisarvoinen vanhuus on ehdoton lähtökohta, jonka mukaan kotihoitoa ja asumisen palveluita pitää tarjota. Ihmisarvoinen elämä ei tarkoita passivoivaa ja yksinäistä elämää. Aloitteestani ikäihmisten päivätoimintaa lisätään. Aloitteessa esitän, että Helsinki tarjoaa merkittävästi lisää päivätoimintaa ja siihen liittyvää kuljetustoimintaa ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja kehittää siihen soveltuvan malleja, jotta useampia ikäihmisiä voidaan palvella.

Mitä ja miksi?
Kävimme Tanskassa tutustumassa kotihoidon palveluihin. Tanskassa ikäihmisten hoidon malliin kuuluu keskeisesti idea aktivoinnista eri tavoin. Kotihoidossa olevia ikäihmisiä haetaan säännöllisesti kotoa erilaisiin toimintoihin, kuten päivätoimintakeskuksiin tai dementiayksikköihin, ruokailuihin, pesulle ja eri aktiviteetteihin. Kuljetukset tapahtuvat kunnan toimesta tai sen yksikön, josta ikäihminen saa palveluja. Käytännössä siis vanhuksia ei ole unohdettu kotiin, vaan heitä haetaan säännöllisesti mukaan erilaisiin toimintoihin ja aktiviteetteihin. Näin esimerkiksi päivätoimintakeskuksessa voidaan varmistaa paitsi aktivointi myös se, että henkilö on syönyt riittävästi, käynyt pesulla, ja pitäisikö lääkärin tarkistaa lääkkeet. Näin ihmiset pystyvät asumaan kotona, vaikka heillä olisi useita tarpeita, joihin he tarvitsevat apua.

Myös Suomessa tarjotaan päiväkeskuksissa palveluita, mutta niihin osallistuu pieni osa kotihoidossa olevista ihmisistä. Merkittävä osa kotihoidon piirissä olevista ikäihmisistä jää sivuun virikkeellisistä ja elämäniloa lisäävistä palveluista tai saa niitä vain vähän. Palvelutarjonnan lisääminen ja palvelukonseptin kehittäminen on tavoitteellista. Päiväkeskuksessa tapahtuva kotihoidon kaltainen palvelu vapautuu tällöin kotihoidon erillisiltä käynneiltä tai omaisten toimesta. Päivätoiminta tarkoittaa, että ikäihmisille on odotettavaa kotona. Myös esimerkiksi vaikeammin muistisairas henkilö voi asua kotona, kun häntä haetaan päiväosastolle. Tällöin kuljetuksissa on mukana myös kyseessä olevan dementiayksikön henkilökuntaa, jotta kotoa haku onnistuu käytännössä.

Tanskassa hoitokodeilla on busseja käytössään ja niillä kuskataan ikäihmisiä erilaisiin paikkoihin, kuten kesällä puistoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Lähitapahtumissa on mahdollista käyttää myös kuormapyörää, joita on Helsingissäkin hankittu kokeiluluontoisesti ikäihmisten kuljettamiseen. Kuljetustoiminta on suunniteltu osaksi hoitokotien ja kotihoidon toimintaa.

Ikäihmisten päivätoimintaa tulee lisätä koko Suomessa. Ihmisarvoinen elämä kuuluu ihan jokaiselle.

Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Vierailijablogi: mitä vanhuus voi tarkoittaa Kainuussa

Omat isovanhempani asuivat vielä itsenäisesti omassa kodissaan, kaukana Kainuun korpimetsissä. Arki rullasi hyvin niin kauan kuin ukillani oli ajokortti, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä ja lääkäri päätti että autolla ajamiset saavat nyt riittää. Ennen niin aktiiviset seniorit olivatkin yhtäkkiä sidottuja omaan kotiinsa. Etäisyys kaupungin keskustaan on yli kymmenen kilometriä, eikä julkinen liikenne luonnollisesti ole järjestetty samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Sen minkä menetti, yhteisöllisyys kuitenkin monin tavoin paikkasi. Kyytipalvelu käy kaksi kertaa viikossa hakemassa mummun kauppaan pientä korvausta vastaan. Matkalla on kiva jutella kuulumiset muiden kyyditettävien kanssa, ja sosiaalinen piiri on tämän myötä jopa kasvanut.

Kuitenkin monet harrastukset joissa isovanhempani ovat käyneet, ovat sellaiseen aikaan, että palvelun avulla niihin ei pääse. Näin monet liikuntaharrastukset ja konserttikäynnit ovatkin jääneet kalenterista pois, mikä on omiaan passivoimaan vanhenevaa ukkiani.

Oma koti on suurimmalle osalle ihmisistä rakas paikka. Siellä on tuttua ja turvallista, ja olisikin inhimillistä, mitä pidempään iäkkäillä ihmisillä olisi niin tahtoessaan ja pystyessään mahdollisuus jatkaa asumista omassa kodissaan. Liikkumisen vaikeutuessa sosiaalinen piiri kuitenkin väistämättä kapenee. Oman kodin tuttuuden kääntöpuolena on yksinäisyys, jota satunnaiset sukulaisten vierailut saattavat rikkoa. Yksinäisyyttä on tutkittu paljon myös tieteen keinoin, ja onkin todistettu että yksinäisyys voi kohottaa verenpainetta ja kolesterolia sekä aktivoida sekä fyysisen että psyykkisen stressireaktion. Pitkään jatkunut yksinäisyys myös kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, sekä alentaa muutenkin vastustuskykyä.

Niin humanitääriset kuin kansantaloudelliset syyt puoltavat vahvasti sitä, että ikäihmisten aktivointi ja tuettu asuminen, jossa päivätoimintaa on tarjolla vähentävät yksinäisyyttä sekä lisäävät merkittävästä hyvinvointia senioriväestössä. Itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeä tekijä hyvän elämän laadun kannalta. Vanhuuden viisaudella ja kokemuksella on arvo, jonka toivoisi näkyvän vahvana yhteiskunnassamme.

Siksi kannatan lämpimästi Marin aloitetta, jonka myötä kotihoitoa kehitetään siten, että kotona asuminen ei tarkoita yksinäisyyttä, vaan me otamme vastuun siitä, että jokainen haetaan mukaan.

Anna-Mari Sajaniemi on yrittäjä ja Helsinkiin muuttanut kainuulainen


Valokuva Susanna Kekkonen ja kuvitus Elina Savolainen

Politiikan tarkoitus on kannustaa talouden uusiutumista, ei jarruttaa sitä


Kampanjani aikana olen päässyt puhumaan monien ihmisten kanssa ja kuulemaan huolia ja toiveita tulevaisuudesta. Yksi aiheista, joka nousi useasti esille, on talous ja mitä oikeastaan tarkoitan, kun nostan tavoitteekseni Suomen elinkeinostrategian uudistamisen.

Suomi tarvitsee uutta elinkeinostrategiaa, jotta voimme vahvistaa ja uudistaa taloudellista pohjaa. Pari sataa vuotta sitten terva oli Suomen merkittävimpiä vientituotteita, kunnes sahatavaran valmistus puusta yleistyi ja elinkeinorakenne monipuolistui. Nyt olemme tilanteessa, jossa meidän tulee muuttaa talouden rakenteita kestävämmäksi kohti päästötöntä energiaa ja kiertotaloutta. Jotta voimme rakentaa uutta kestävään talouskasvuun pohjautuvaa elinkeinostrategiaa Suomelle, nousee kolme tavoitetta yli muiden:

  1. Luodaan edellytyksiä ja kannustimia yritysten uusiutumiselle ja innovaatioille – ei kannatella vakiintunutta tai markkinoilla kannattamatonta yritystoimintaa valtion yritystuilla
  2. Kehitetään rakenteita, jotka jakavat työtä ja kasvavaa hyvinvointia tasaisemmin – haaste korostuu globaalissa ja digitaalisessa taloudessa työn tuottavuuserojen kasvaessa
  3. Pehmennetään murroksiin sopeutumista, esimerkiksi luomalla taloudellisia tukia siirtymävaiheeseen

Tärkeimmät poliittiset keinot, joilla voimme saavuttaa nämä tavoitteet, ovat seuraavat:

  • Investoidaan koulutukseen ja tutkimukseen: Jos haluamme rakentaa johtavia ratkaisuja maailman polttavimpiin ongelmiin tarvitsemme parasta osaamista yrityselämän käyttöön. Koulutus varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja aina jatkokoulutukseen asti on loistava investointi. Leikkaamalla tutkimuksesta leikataan tulevasta kasvusta.  Huomattava osa startupeista on linkittynyt yliopistojen osaamiseen ja tutkimukseen. Vahva perustutkimus on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa oman alansa tutkimuksen kanssa ja poimii itsenäisesti nousevia teemoja, eikä sitä kannata ohjata poliittisesti. Tutkimuksen ja osaamisen painoarvon nostamiseksi poliittisessa päätöksenteossa tarvitsemme tieteeseen ja tutkimukseen keskittyvän ministerin.
  • Tehdään luovat alat ja uudet teknologiat tunnistava elinkeinostrategia: Suomessa on perinteisesti tehty teollisuuspolitiikkaa aluepoliittisin perustein. On vihdoin tunnistettava, että pääkaupunkiseutu tuottaa noin kolmanneksen Suomen BKT:sta ja yli 80 % siitä muodostuu erilaisista palveluista kuten ICT:sta, viestinnästä ja rahoitusalalta.  Muutos vaatii muun muassa sitä, että työ- ja elinkeinoministeriön osaamista vahvistetaan luovien alojen ja markkinoinnin osaajilla.
  • Tuetaan osaamisen kansainvälistä liikkuvuutta: Maailman parhaimpiin kuuluvasta peruskoulutuksesta huolimatta eivät maailman parhaat osaajat tule vain Suomesta. Menestyminen vaatii erilaisten osaamisten, kulttuurien ja ajattelutapojen tuomista yhteen. Jotta pärjäämme kansainvälisessä ympäristössä, meidän on vahvistettava osaamisen liikkuvuutta Suomen ja muun maailman välillä. Kannustetaan suomalaisten opiskelua ja työskentelyä ulkomailla, esimerkiksi kaikille kuuluvana osana korkeakouluopintoja. Ulkomailla luotu verkosto ja paluumuuttajat ovat suomalaisille yrityksille merkittävä voimavara. Lisäksi tehdään Suomesta houkuttelevampi kotimaa muualta tulleille osaajille, esimerkiksi tarjoamalla kansainvälisiä kouluja ja varmistamalla julkisten palvelujen saatavuus englanniksi. Yrityskulttuurissa tarvitaan myös ajatusmaailman muutosta, jotta Suomessa kouluttautuneet tai opiskelijavaihtoon tulleet pääsevät työelämään. Haluan, että he, jotka kokevat Suomen kodikseen, voivat täällä myös asua ja tehdä töitä. Täydellistä suomen ja ruotsin kielen taitoa ei tarvita kaikkiin töihin aluksi. Ei ole mitään järkeä, että Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä Suomeen töihin vaikeutetaan. Oleskeluluvan saamista tulee helpottaa.
  • Kannustetaan työtä, verotetaan haittoja: Suuntaamalla verotusta työstä haittoihin saavutetaan kaksi isoa hyötyä: voidaan ohjata kysyntää ympäristöystävällisemmäksi ja lisätä tuotannon ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön saastuttaminen, tuotteiden hintaan, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia. Samalla tulee myös vahvistaa työllistäviä palvelualoja ja jakaa taloudellista hyvinvointia eriarvoisuuden vähentämiseksi. Perustulolla voimme parantaa sosiaaliturvaa, jotta se vastaisi paremmin useasta eri tulolähteestä koostuvaa työelämää. Perustulon avulla voimme poistaa kannustinloukkuja ja luoda järjestelmän, jossa työn tekeminen, yrittäminen tai opiskelu on aina kannattavaa, eikä siitä rangaista. Samalla vahvistetaan pienyrittäjien sosiaaliturvaa.
  • Ohjataan yritystuet talouden uudistamiseen: Haluan ohjata valtion tuen energiankulutuksesta, alkutuotannosta ja runsaita osinkoja joka tapauksessa maksavilta suuremmilta yrityksiltä uusiutumiseen: tutkimukseen, kehitykseen ja kasvuyritysten siemenvaiheen rahoitukseen. Valtion yritystukien määrä on noin 4 miljardia euroa vuodessa. Näistä vain noin kymmenyksen arvioidaan olevan uudistavia tukia eli niitä, jotka menevät uusiin ideoihin ja yrityksiin. Sen sijaan ympäristölle haitallisia tukia on yli 80%, mikä vastaa 3,5 miljardia euroa vuodessa (keskeisiä uudelleen suunattavia tukia ovat esimerkiksi energiaintensiivisten yritysten, kaivosteollisuuden ja kasvihuoneiden veronpalautukset sekä alempi sähköverokanta).
  • Rakennetaan kunnianhimoinen ja ennakoitava uusiutumista tukeva sääntely-ympäristö globaalien haasteiden ratkaisemiseen: Haastetaan yritykset kehittämään ratkaisuja esimerkiksi ilmasto-ongelman ja kiertotalouden haasteisiin asettamalla korkeat tavoitteet lainsäädännöllä. Varmistetaan samalla lainsäädännön sitovuus ja ennakoitavuus pitkäjänteisen kehityksen mahdollistamiseksi. Norjassa yksi tärkeimmistä syistä nopeaan autojen sähköistämiseen on ollut tukien lisäksi nimenomaan valtion pitkäjänteinen ja kunnianhimoinen politiikka. Uusi teknologia ravistelee myös useita aloja, joilla on perustellusti paljon lainsäädännöllisiä rajoitteita. Panostetaan siksi siis virkavalmistelun osaamiseen näillä aloilla, kuullaan alan yrityksiä ja luodaan asteittain nopeasti edellytyksiä uusien, kestävämpien ratkaisujen testaamiseen ja kaupallistamiseen.
  • Rakennetaan useiden yritysten ja järjestöjen ajama yritysvastuulaki sekä Suomessa että EU:ssa: Laki määrittelee lainsäädännöllisen minimitason tuotantoketjuille ja kieltää mm. lapsityövoiman ja orjatyövoiman käytön kohdemaassa. Näin voimme parantaa vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailluilla markkinoilla.

 

Suomella on loistavat lähtökohdat luoda uusia menestystarinoita kestävän talouden markkinoille, kun ohjaamme voimamme oikein.

Mari Holopainen on kauppatieteiden väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30.

Lähteitä

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf

https://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/YMra132013_Ympariston_kannalta_haitallis(10428)

 

Rakennetaan maailman paras koulutus

Arjen ymmärtäminen on tärkeää politiikassa.  Koulujen osalta arki on muuttunut useimpien päättäjien omista kouluajoista. 90-luvulla ala-asteaikanani kärsittiin lamasta, ja haluttiin suunnata kohti uutta eurooppalaista yhteistyötä suomettumisen jäljiltä.

Pääsin käymään pari viikkoa sitten kouluvierailulle Pitäjänmäen peruskoulussa. 480 oppilaan koulussa on luokka-asteet 1-9 ja lisäksi kuulovammaisille oppilaille opetusta ja alueellisia erityisluokkia. Koulun oppilaista kolmasosa on ei suomea äidinkielenään puhuvia ja neljäsosa erityisopetuksessa. Olin utelias kuulemaan Pitäjänmäen peruskoulun rehtorin Katriina Aaltion kokemuksia toimivan opetuksen järjestämisestä. Tässä kuulumisia yhden koulun arjesta.

Pitäjänmäellä hyviä tuloksia on saavutettu mm. perusteellisella lukujärjestysten suunnittelulla. Lukujärjestykset suunnitellaan niin, että kaikki opetus pyritään toteuttamaan luokkakokoa pienemmissä ryhmissä ja useimmiten opettajatiimeissä. Pienemmissä ryhmissä aikaa jää myös erityistarpeisten oppilaiden huomioimiseen ja riittävän tuen tarjoamiseen. Tiimiopettajuus hyödyttää sekä oppilaita että opettajia. Lukujärjestysten suunnittelu vie sekä rehtorilta että luokanopettajilta ja erityisluokanaopettajilta paljon aikaa, mutta lopputuloksena oppilaiden on mahdollista opiskella heille mahdollisimman sopivissa ryhmissä.

Toinen mielenkiintoinen kuulemani asia on, että Pitäjänmäellä toteutetaan integroitua katsomusaineiden opetusta, mikä tarkoittaa, että eri uskontoon ja elämänkatsomustietoon kuuluvat oppilaat opiskelevat kaikille yhteistä katsomusainetta. Se on mahdollista siltä osin, kun oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt ovat yhteneväiset.  Kirkko ja kaupunki –lehti on kertonut kokeilusta täällä. Rehtori Katriina Aaltion mukaan kokemukset ovat olleet hyviä ja myös oppilaiden vanhemmat ovat suhtautuneet yhteisopetukseen myönteisesti.

Huoli poikien putoamisesta

Poikien pärjääminen koulussa ja syrjäytyminen huolettaa monia.  Oppivelvollisuuden päätyttyä yhdeksännen luokan jälkeen useat pojat ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä. Tiedetään, että yli 20 000 nuorta helsinkiläistä on ilman toisen asteen tutkintoa, ja se merkitsee suurta syrjäytymisriskiä.  Kysyin Katriina Aaltiolta, mikä voisi hänen mielestään olla ratkaisu syrjäytymisen estoon. ”Näen, että nivelvaihe yhdeksännen luokan jälkeen on erityisen tärkeä. Poikien tulee saada riittävää tukea jo peruskoulussa, mutta myös toisella asteella. Erityisopettajien määrää tulisi lisätä myös toisella asteella.”

Lähes 40 % Helsingin kouluista on oikeutettuja ns. positiivisen diskriminaation määrärahaan sillä perusteella, että ne toimivat keskimääräistä haastavammalla alueella. Kulut voivat käyttää koulukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan  syrjäyttämisen ehkäisyyn. Määräraha auttaa kouluja mm. erityisopetuksellisen osaamisen kasvattamisessa. Tämä on tärkeä asia.

Resurssipulaa ei saisi olla niissäkään kouluissa, joissa ei ole mitään erityistehtäviä. Kirjoissa, avustajissa ja erityisopettajissa on joudutttu säästämään. Resurssit eivät välttämättä riitä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen. Tämä huolenaihe on näkynyt myös vanhemmille, tässä eräs vanhempien kertoma esimerkki.

Kuluneella hallituskaudella koulutuksen määrärahoja on leikattu. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kärsivät erityisesti toisen asteen leikkauksista.  Lyhytnäköiset leikkaukset aiheuttavat pitkäaikaista vahinkoa, jonka korjaaminen vaatii seuraavalta hallitukselta mittavia toimia. Koulutukseen on jälleen panostettava, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä niin tukea vaativien oppilaiden ohjaamiseen niin peruskoulussa kuin toisellakin asteella.  Opetukseen pitää ohjata riittävät resurssit, jotta oppilaat saavat tarvitsemansa tuen joka asteella. Jokaisesta oppilaasta on pidettävä huolta. Tämä kaikki on myös viisasta talouspolitiikkaa.

Lue täältä lisää Vihreiden koulutuspoliittisista tavoitteista.  Rakennetaan maailman paras koulutus!

Mari Holopainen on Vihreiden kansanedustajaehdokas Helsingissä numerolla 30


Mari Holopainen luokkakuvassa

Helsinki biennaali toteutuu! Aloitteeni lisää hyvinvointia kulttuurin avulla


Poliitikon aloitteilla on merkitystä! Noin vuoden kuluttua pääsemme nauttimaan taiteesta merellisessä miljöössä Helsingin Vallisaaressa. Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt kahden ja puolen miljoonan euron avustuksen Hamille eli Helsingin taidemuseolle Helsinki biennaalin perustamiseen ja kehittämiseen.

Aloite merellisen taidekeskuksen perustamisesta on peräisin minulta ja vihreältä Johanna Sydänmaalta. Teimme sen maaliskussa 2017, ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimiala kiinnostui edistämään hanketta.

Nyt tuo yksi aloite vaikuttaa merkittävällä tavalla pääkaupunkimme kulttuurielämään. Tulossa on ison mittakaavan luontoa ja kulttuuria yhdistävä elämys, jossa taideteoksia voi ihailla myös ulkona. Ensimmäinen näyttely avautuu ensi vuonna.

Mieli lepää luonnon ja taide-elämysten äärellä

Meren tuoksua, laakeita kallioita ja tammien reunustamia polkuja. Kun katseen suuntaa aavalle merelle, hengitys rauhoittuu.

Parikymmentä minuuttia laivalla Kauppatorilta ja olet kuin lomatunnelmissa. Luonnolla ja taiteella on tutkitusti laajoja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Me emme ole vain tehokkaasti suorittavia yksikköjä tai kulueriä. Ihmisarvo, luontoarvot ja kulttuurin merkitys kietoutuvat yhteen.

Uudelle ja Suomen ensimmäiselle tämän kokoluokan biennaalille on nyt avustuksen turvin mahdollista miettiä kansainvälisesti kunnianhimoinen ohjelmisto, kertoi Helsingin Taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila Helsingin Sanomille (HS 9.4.2019).

Saimme idean aloitteeseen, kun mietimme, miksei meillä Helsingissä ole sellaista aluetta kuin Tukholman lähistöllä sijaitseva Artipelag. Artipelag on merellinen taidekeskus, joka yhdistää upeaan luontoon arkkitehtuuria ja taidetta.

Vallisaari puhuttelee kävijää monella tapaa. Se ja viereinen Kuninkaansaari ovat vanhoja merilinnoitusalueita. Vierailija voikin tutustua myös historiaan, kurkistaa esimerkiksi sota-ajan bunkkereihin. Helsingin kaupungin mukaan Vallisaareen rakennettiin linnoituksia jo 1600-luvulla.  Samalla Vallisaaren ja Helsingin saariston  arvokasta luontoa on suojattava ja reitit merkittävä tarkasti. Vallisaaren ohella biennaalin kävijämäärää voidaan tasata muihin merellisiin kohteisiin, joita Helsingissä on.

Hieno retkikohde

Helsinkiläiset voivat jatkossa ihailla, miten kulttuuri ja luonto yhdistyvät.  Taide herättää ajattelemaan uusin tavoin ja lähiluonto lisää tutkitusti hyvinvointia.  Suomen ja kuvataiteen tunnettuus ja arvostus kasvavat.

”Pystymme tarjoamaan kotimaiselle yleisölle korkeatasoisen nykytaiteen tapahtuman, ja samalla edistämään suomalaisen kuvataiteen kansainvälistä tunnettuutta”, Maija Tanninen-Mattila kommentoi HS:lle.

Olen innostunut. Hankkeen käynnistyminen jatkaa osaltaan upeasti pääkaupunkimme kansainvälistä profiloitumista kulttuurin saralla. Se vie eteenpäin Oodin ja Amos Rexin suosion nostattamaa kulttuuri-innostusta. Hyvä me, hyvä HAM ja kiitos Jane ja Aatos Erkon Säätiö!

Aloitteemme on luettavissa täällä.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Katse avoimena kohti maailmanlaajuisia haasteita

Viime vuosina olemme nähneet maailmanlaajuisen nationalistisen oikeistopolitiikan nousun, joka peräänkuuluttaa rajojen sulkemista, vetäytymistä kansainvälisistä kauppasopimuksista ja eroa taloudellisista yhteisöistä. Tämä siitä huolimatta, että kansainvälinen taloudellinen yhteistyö  yhdessä teknologian kehityksen kanssa on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut elintasoa.

Miksi tästä huolimatta niin monet ovat vakuuttuneita siitä, että meidän on tehtävä täyskäännös poispäin globaalista yhteistyöstä? Vaikka taloudellinen hyvinvointi on kasvanut valtavasti, kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joissa olemme nähneet kansanäänestyksen Brexitin puolesta ja protektionistisen kauppapolitiikan nousun, tuloerot ovat kasvaneet ja keskiluokan elintaso on jo pitkään matanut paikallaan kansantalouden kasvusta huolimatta.

Maailmanlaajuinen toimintaympäristömme muuttuu valtavan nopeasti. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat päivä päivältä näkyvämpiä, teknologia kehittyy, taloudellisen vallan tasapaino siirtyy maiden välillä ja muuttoliikkeet kasvavat poliittisten kriisien ja demografisten trendien seurauksena. On hyvin vaikea hahmottaa, miten kaikki nämä muutokset vaikuttavat meidän ja lastemme elämään. Tuntuisi ehkä turvalliselta vetäytyä ja sulkea ne ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä hyökyjä vyörymästä rannoillemme.

Muutokset on kohdattava katse avoimena. Seuraavina vuosikymmeninä politiikan suurin haaste on hallita näitä muutoksia ja varmistaa, että Suomi on valmistautunut niihin hyvin. Sisäpolitiikassa meidän on varmistettava kaikille tasapuoliset mahdollisuudet hyötyä uuden teknologian, uusien alojen ja kansainvälisten markkinoiden luomasta hyvinvoinnista. Samalla meidän on vahvistettava demokraattista päätöksentekoa, lisättävä avoimuutta, kansainvälistä yhteistyötä ja ilmastotoimia, jotta globaali kauppajärjestelmä, verotus, ympäristölainsäädäntö ja rahoitussektorin sääntely ohjaavat muutosten voiman oikeudenmukaisella tavalla koko yhteiskunnan hyväksi. On aika toimia yhä tiiviimmin yhdessä, ei eristäytyä.

Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Miten lähipäiväkotipaikka ratkaistaan kaikille Helsingissä?

Päiväkotipaikkojen pula tuntuu ratkaisemattomalta ongelmalta Helsingissä.  Päivittäinen matka-aika päiväkodin, työn ja kodin välillä voi pahimmillaan olla useamman tunnin. Tämä ei ole ilmastotavoitteiden, eikä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta järkevää. Turhaa matkustamista tulisi välttää kaikin keinoin. Samalla epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta voi olla työnsaannin esteenä tai lykätä töihin paluuta.


Lapsiväestön kasvu on nopeaa

Lasten määrä Helsingissä on kasvanut tasaisesti viimeiset kymmenen vuotta. Lapsia on kaupungissa enemmän kuin kertaakaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Yllätys tämä ei ole, koska täydennysrakentaminen on vilkasta. Helsingin kantakaupungissa asuu enemmän lapsiperheitä, myös pienemmissä neliöissä.

Kaupungin järjestämän varhaiskasvatuksen asiakasmäärän ennustetaan olevan yhteensä 40 350 lasta vuonna 2019. Ennusteeseen on laskettu 213 lasta vähemmän kuin vuonna 2018. Ennusteet ovat kuitenkin paukkuneet yli ennenkin. Lasten määrä on huikea. Se ylittää heittämällä keskimääräisen suomalaisen kaupungin väkiluvun.  Suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa keskimääräiset nettomenot per lapsi ovat noin 9700 euroa vuodessa.   Varhaiskasvatuksen noin 400 miljoonan euron markkina on melkoinen. Ja se kasvaa.

Väestönkasvun suuruus vaihtelee ikäryhmittäin suunnitelmakaudella 2018–2021 arviolta näin:  Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden määrä kasvaa 3% eli 1 021 ja peruskouluikäisten, 7–15 -vuotiaiden määrä kasvaa 8 % eli 4 411.

Miten Helsinki aikoo turvata varhaiskasvatuksen laadun ja riittävyyden?

Helsingin kaupungin tulee toteuttaa alueellisen varhaiskasvatuspaikan takuu. Niin yksinkertaista se on. Tavoitteeseen liittyen on jätetty jo ainakin kaksi hyvää aloitetta, minun ja Pilvi Torstin. Omassa aloitteessani varhaiskasvatuksen laajeneva kaupallisuus ja palvelusetelimalli on nostettu pöydälle.  Aloitteeni kehottaa määrittämään takuuajan ja matkan päivähoidolle riittävän läheltä kotia.

Peruskoulujen osalta lapsille taataan lähikoulupaikka. Sen sijaan osa pienemmistä lapsista vanhempineen joutuu matkustamaan kauas ja viettämään aikaa erilaisissa kulkuvälineissä. Kun kaupunki pystyy jo järjestämään lähikoulupaikan oppilaille,  luontevana jatkoaskeleena on tarjota myös varhaiskasvatuspaikkatakuu kohtuullisen välimatkan ja ajan päästä. Helsingin kaupunki on lisännyt lapsimäärän kasvaessa suuren määrän päiväkotipaikkoja ja suuri osa lapsista saa jo päiväkotipaikan kodin läheltä tai kohtuullisen välimatkan päästä. Siten alueellisen lähivarhaiskasvatuspaikan tarjoaminen ei olisi laajuudeltaan mahdoton tehtävä, mutta edellyttää joustavampia ennakointimalleja ja resursseja.

Lähivarhaiskasvatuksen mahdollistamiseksi meidän on selvitettävä joustavien tilamallien kuten paviljonkipäiväkotien käyttöönottoa sekä mahdollisuuksia lisätä perhepäivähoitoa etenkin pienempien lasten osalta osana ratkaisua. Hoitotarpeen ja muuttoliikkeiden ennakointia voidaan parantaa hyödyntämällä Helsingin kaupungin digitalisointihanketta.

Kaavoitus ratkaisuna

Miksei päiväkodin suunnittelu ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Täydennysrakentaminen asettaa haasteita. Jo valmiiksi kaavoitetulle alueelle ei ole helppo ujuttaa uutta päiväkotitonttia ilman, että lähiluonto kärsii.  Siksi:

Uudet asuinalueet tulee suunnitella siten, että päiväkotien määrään ja täyttöasteisiin jätetään väljyyttä. Tilaa ei pidä suunnitella minimäärää lapsiennusteen perusteella.
Koulujen ja päiväkotien tilamitoitussuunnittelussa on oltava riittävä väljyys, jotta lähikoulu- ja päiväkotipaikka voidaan taata ilman ahtautta. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä kehityksen kannalta. Silloin lapsella pitäisi olla mahdollisuus altistua kaikelle hyvälle.

Asuinrakennuksiin tulee kaavoitusvaiheessa jättää ”kivijalkatiloja”, joita hyödyntää päiväkoteina ja myöhemmin alueen ikärakenteen muuttuessa niitä voidaan ottaa esimerkiksi liiketilakäyttöön.

Suurpäiväkotien normista tulee luopua.  Päiväkodit halutaan nykyisin sellaisiksi, että niihin mahtuu sata tai satoja lapsia. Tämä hankaloittaa sopivien tonttien ja tilojen löytämistä.
Kaupungin tavoitteena on rakentaa lähinnä suuria päiväkoteja itse linjaamallaan päätöksellä. Se ei ole joustavaa: tällaisesta kategorisesta linjauksesta tulisi luopua, jotta päiväkotipaikkapulaa voidaan helpottaa.

Tilojen suunnitteluun tarvitaan pedagogista asiantuntemusta ja kokemusta arjesta. Lue aloitteestamme lisää. 

Sopivien tilojen etsiminen tulee olla monipuolista. Alueelliset tarpeet pitäisi koordinoida uusien koulujen, toimitilojen ja asuinrakennusten suunnittelun kanssa.
Tämä tavoite taas vaatii sen, että tilojen tulee olla modulaarisia ja monikäyttöisiä. 

Kaupallisten päiväkotiketjujen yleistymisen sijaan säätiö- tai yhdistysmallia voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen omien päiväkotien lisäksi. Säätiömallissa omistajille tai ulkopuolisille pääomasijoittajille ei jaeta voittoa kuten päiväkotiketjuissa nyt voi tehdä. Tuotot sijoitetaan takaisin toimintaan, lasten hyväksi. Näin toimivat julkisella rahalla pyörivät niin sanotut yksityiskoulutkin, koska laki ei salli voitonjakamista ulos kouluista.

Kaupungin tarjoama varhaiskasvatuspaikka on jokaisen oikeus.  Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut esiin tärkeän periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mahdollista toisin kuin kouluissa tai säätiö- ja yhdistyspohjaisissa toimintamalleissa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on laadukas lähipalvelu, jossa lapsen opinpolku toteutuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.  Kaupunki määrittää, kuinka monen kuukauden kuluttua päiväkotipaikan hakemisesta paikka tarjotaan, ja millä kilometrietäisyydellä lapsi saa päiväkotipaikan varmasti.  Aloite etenee kohti päätöksentekoa valtuustossa. 

 

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdos

Yhteisiä olohuoneita ja kulttuuria: kirjasto kasvavaan Kalasatamaan

Rakastan kirjastoja. Hiljaisia, pysähtyneitä hetkiä päivällä, kun iäkkäämmät ihmiset tulevat paikalle lukemaan lehtiä. Iltapäiviä, kun koulusta palaavat lapset hipsivät sukkasiltaan kirjahyllyjen välissä, tekevät läksyjä, piirtävät tai pelaavat ja monet meistä läppärin kanssa kulkevista tekevät töitä tai opiskelevat.

Jätin valtuustossa aloitteen kirjaston perustamisesta Kalasatamaan. Kirjaston tarve Kalasatamassa on ilmeinen. Kalasatama on rakentunut kovaa vauhtia entisen satama- ja teollisuusalueen paikalle uudeksi kaupunginosaksi. Kalasatamassa asuu jo nyt tuhansia ihmisiä ja sen valmistuttua asukkaita on arviolta 25 000 ja työpaikkoja 10 000. Kalasatama tulee valmistuttuaan olemaan asukasluvultaan suurempi kuin keskimääräinen suomalainen kunta. 

On täysin väärä suunta kaupungin palveluiden kannalta, että kirjasto ei sisälly jo alunperin Kalasataman rakentamissuunnitelmaan. Olen iloinen, että aloitettani tuki peräti 22 valtuutettua. Vihreässä valtuustoryhmässä tulemme tekemään töitä sen eteen, että aloite myös toteutuu.

Kalasataman kirjasto täydentää asumista tukevia ja hyvinvointia lisääviä lähipalveluita. Kirjasto on mahdollista sijoittaa erinomaisten joukkoliikenne-, kävely- ja pyöräilyreittien ääreen. Yksi mahdollinen sijoituspaikka on kauppakeskus Redi. Redissä on tilaa kirjastolle, ja sen sijainti on keskeinen: Sekä kovaa vauhtia rakentuvasta Verkkosaaresta että Sompasaaresta on lyhyt matka kotikirjastoon.

Kirjastojen merkitys ihmisten hyvinvoinnille on suuri, sillä ne vaikuttavat myönteisesti käyttäjiensä lukutaitoon, oppimiseen ja identiteettiin. Lähikirjastojen merkitys myös muiden ihmisten kohtaamisen ja vapaa-ajan kannalta on merkittävä kaikenikäisille. Kirjastopalvelut myös tukevat lasten oppimista. Kirjasto voi auttaa katkaisemaan oppimisen kannalta kielteisen kierteen, jos lapselle ei lueta kotona.

Kirjasto Kalasatamassa tulee toimimaan kaupunkilaisten olohuoneena. Kirjastossa on aikaa ajatella ja haaveilla.

Mari Holopainen
Eduskuntavaaliehdokas numerolla 30 Helsingissä,
kaupunginvaltuutettu ja kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen

(Blogi on julkaistu myös Helsingin Vihreiden sivuilla)

Vauhtia kiertotalouteen – mitä poliitikko voi tehdä?


Vuonna 2018 olimme käyttäneet vuoden luonnonvarat loppuun jo elokuun ensimmäisenä päivänä – aikaisemmin kuin minään aikaisempana vuonna. Loppuvuoden elimme velaksi. Veikkaukset vuoden 2019 ekovelkapäivästä (Ekovelkapäivä = maan biokapasiteetti / Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365) ovat käynnissä ja valitettavasti sen odotetaan ajoittuvan heinäkuun puolelle.

Kun tarkastelee raaka-aineiden käytön ja jätteen määrän kasvuennusteita, ei tule kovin optimistinen kuva tulevien vuosien ekovelkapäivien veikkauksista. Jätteen määrä lähes tuplaantuu 2050 mennessä globaalisti vuoden 2016 2 miljardista tonnista jätettä (The Economist 09/2018). Muovijätteen ennustetaan kasvavan vuoden 2016 tasosta yli 75% jo vuoteen 2030 mennessä (McKinsey 12/2018). Arvioiden mukaan luonnonvarojen louhinta kaksinkertaistuu 85:sta 186:een miljardiin tonniin globaalisti vuoteen 2050 mennessä (EU:n julkaisu 2017). Kaivannaisteollisuus ja louhinta ovat yksi suurimpia tekijöitä, kun arvioidaan luonnon monimuotoisuuden hävittämisen syitä maapallolla. Kaivannaisteollisuus tuottaa myös valtavan määrän jätettä.

Ongelmaksi muodostuu myös se, että tuotannon kasvusta huolimatta monien raaka-aineiden kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin. Esimerkiksi EU on listannut 27 eri kriittistä raaka-ainetta, joilla on tärkeä rooli taloudellisessa toiminnassa ja joiden saatavuus EU:n markkinoille voi olla rajallista (ks. lista näistä materiaalista täältä). Tarvitsemme entistä enemmän monia näistä kriittisistä raaka-aineista mahdollistamaan muun muassa energiantuotannon murrosta, esimerkiksi aurinkopaneelien, sähköautojen ja tuulivoimaloiden rakentamiseen. On siis itsestään selvää, että emme voi tuottaa ja kuluttaa enää samaan tahtiin kuin ennen, jos haluamme tehdä näitä tärkeitä ja tarvittavia muutoksia yhteiskunnassamme.  

Meidän on muutettava lineaarinen kulutus- ja tuotantotapamme kohti kiertotaloutta ja suljettuja kiertoja, jossa materiaali palaa tuotteista uudelleen raaka-aineeksi ja pysyy näin kierrossa eri muodoissa ikuisesti. Lyhykäisyydessään kiertotalous perustuu seuraaviin ideoihin:

  1. Toisen jäte on toisen ravintoa
  2. Rakenna kestävyyttä monipuolisuudella – mitä monipuolisemmat resurssit, sitä helpommin pystytään kohtaamaan shokkeja.
  3. Käytä energiaa uusiutuvista lähteistä
  4. Ajattele systeemeissä – tarvitsemme systeemejä, jotta voimme rakentaa kokonaan suljetun kiertotalouden. Vain yksi yritys ja yksi tuote ei voi tätä tehdä, vaan tarvitaan kaikkia toimijoita tuotteiden elinkaaren aikana.

Tällä hetkellä olemme kuitenkin kaukana tästä hienosta mallista – liian helposti heitämme arvokasta tavaraa menemään ja ostamme tilalle uutta yksinkertaisesti siksi, että se on halvempaa. Kiertotalous on paitsi elinehto myös keino kasvattaa Suomen ja koko EU:n kilpailukykyä, vahvistaa taloudellista kasvua, luoda uusia työpaikkoja ja uutta osaamista, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä parantaa ympäristön tilaa.

Poliitikkona haluan tukea muutosta kohti kiertotaloutta ja vaikuttaa siihen, että Suomi luo kansainvälisesti kilpailukykyisiä kiertotalousratkaisuja. Hienoja esimerkkejä löytyy jo paljon. Voit lukea niistä esimerkiksi Sitran kokoamasta listasta täältä. Keinoja, miten voimme politiikalla edistää kiertotalouteen siirtymistä, on monia. Näistä keskeisinä pidän ainakin seuraavia:

  1. Kiertotalousosaaminen: Suunnataan koulutusta eri tieteen ja tekniikan alueilla tukemaan kiertotaloutta esimerkiksi tuotesuunnittelussa, prosessi- ja materiaalitekniikassa ja elinkaarianalyyseissä.
  2. Kunnianhimoiset, sitovat tavoitteet ja kannustimet: Koska uusien materiaalien tuotannon ulkoisvaikutukset eivät näy täysimääräisesti tuotteiden hinnoissa, monet kiertotalousratkaisut tarvitsevat ylimääräisen sysäyksen liikkeellelähtöön. Luodaan ympäristö, jossa yhtäältä haastamme yritykset kehittymään nopeasti kansainvälisen kehityksen eturintamassa ja samalla tarjoamme riittävän jatkuvuuden mahdollistaaksemme pitkäjänteiset investoinnit teknologian, uusien ekosysteemien ja uuden keräily- ja tuotantoinfrastuktuurin kehittämiseen.
  3. Teknologiariippumattomat kannustinmekanismit: Palkitaan ensisijaisesti yhteiskunnan perimmäisten tavoitteiden täyttymisestä – esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tai kierrätysasteen kasvattamisesta. Ei sidota kannusteita vain yksittäisiin teknologioihin. Näin hyödynnetään uusien innovaatioiden kaikki mahdollisuudet eikä rajoiteta niitä keinoihin, jotka tunnemme tänään. Hyvin suurten ja lupaavien teknologiamurrosten (esim. liikenteen sähköistymisen) kohdalla tästä tavoitteesta voi olla perusteltua poiketa, mutta mitä pidemmälle tulevaisuuteen lainsäädäntöä tehdään sitä tärkeämpää teknologianeutraalius on.
  4. Yhteinen EU-tason toimintaympäristö: Jätteen keräys ja kierrätys on voimakkaasti säännelty toimiala. Samaan aikaan yritysten toiminta ylittää maiden rajat. Toimintaympäristön helpottamiseksi meidän on luotava EU:n laajuisesti yhtenäisiä käytäntöjä esimerkiksi siihen, missä vaiheessa jätteestä tuotettu materiaali lakkaa olemasta jätettä ja jätteen käsittelyä koskevan lainsäädännön piirissä.  
  5. Julkinen tutkimus ja kehitys sekä siemenrahoitus: Kohdistetaan julkista tutkimusrahoitusta ja siemenvaiheen yritysrahoitusta kiertotalouteen pohjautuviin innovaatioihin, esim. jätteiden erilliskeräykseen ja lajitteluun sekä uusiin biopohjaisiin tuotteisiin.
  6. Vähäpäästöisen energian lisääminen: Jatketaan energiajärjestelmän uudistamista kunnianhimoisesti kohti monipuolisempaa ja hiilineutraalia energiantuotantoa.

Vaikka alussa tarvitaan rohkeita investointeja, kantavat investointien tulokset kauas. Näin voimme rakentaa paitsi kilpailukykyä ja työpaikkoja Suomelle, myös kestävämpää tulevaisuutta. Meidän tehtävämme päättäjinä on nyt vauhdittaa kiertotalouteen siirtymistä.

 

Lähteet:

https://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/25_Kiertotalous+Suomessa.pdf/5a942ae7-9ec8-4b54-a079-f99c8ba2f8f1?version=1.0

https://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/concept

https://ek.fi/syty-kiertotaloudesta/mika-ihmeen-kiertotalous/

https://www.economist.com/graphic-detail/2018/10/02/global-waste-generation-will-nearly-double-by-2050

http://ec.europa.eu/environment/international_issues/pdf/7_8_february_2017/workshop_report_Brussels_7_8_02_2017.pdf

https://www.wrforum.org/publications-2/publications/

https://www.sitra.fi/en/topics/a-circular-economy/

https://www.mckinsey.com/industries/chemicals/our-insights/how-plastics-waste-recycling-could-transform-the-chemical-industry

 

Ihminen on arvokas oli kokemus sukupuolesta millainen vain

Minun Suomessani ei ole “meitä” ja “heitä”, vaan yhdenvertaisia ihmisiä sukupuoleen, ihonväriin, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa inhimilliseen ominaisuuteen katsomatta. Siksi transihmisten ihmisoikeuksia loukkaavaa translakia on pikimiten uudistettava.

Mistä tämä vapaa elämä löytyy yhteiskunnassa, jossa jokainen koulukiusaaja ja fundamentalisti saa itse päättää, tunnustaako transsukupuolisen ihmisarvon, vai leimaako sairaaksi hulluksi, joka pitäisi lukita laitokseen? Miten voin elää arvokasta elämää omana itsenäni, jos joudun jokaiselta ventovieraalta kerjäämään oikeutta olla, kuka olen?” kysyy 40-vuotias transnainen Sinuiksi-tuki- ja neuvontapalvelussa.

“Lääkäreillä, jotka ovat olleet tekemässä päätöksiä, on ollut varmaan aika tarkka käsitys siitä, että maailmassa voi olla vaan miehiä ja naisia. Ja että sen takia on pitänyt tehdä näitä leikkauksia. Mutta mietin sitä, että jos multa olisi leikattu käsi pois lapsena, niin miten se liittyisi minun sukupuoleeni. Se olisi vaan väkivaltaa, ja väärin”, kirjoittaa intersukupuolinen henkilö tuoreessa oikeusministeriön selvityksessä, joka käsittelee intersukupuolisten ihmisten oikeuksia.

Muun muassa tällaisia ajatuksia pyörittelevät mielessään ihmiset, joiden kokemus omasta sukupuolestaan ei noudata heille syntyessään leimattua tai lapsuudessa ”hoidettua” tyttö tai poika -jakoa.

Poliittisia muutoksia tarvitaan, sillä kenenkään meistä ei pitäisi joutua kokemaan, että omaan kehoon kajotaan ilman lupaa tai että on jotenkin vähempiarvoisempi kuin muut.

Miksi translakia pitää muuttaa?

Translaissa on siis kysymys ihmisten perusoikeuksista. Esimerkiksi intersukupuolisten ihmisten eli henkilöiden, jotka eivät synny selkeästi tytöksi tai pojaksi  itsemääräämisoikeus ja oikeus kehollisen koskemattomuuteen eivät nykyisin toteudu.

Passiin ja muihin virallisiin asiakirjoihin olisi hyvä saada sukupuoleltaan kaikenlaiset ihmiset tunnustava vaihtoehto: muu. Vihreät ajavat myös sukupuoletonta henkilötunnusta.

Nykyisin transsukupuolinen joutuu käymään läpi henkisesti ja fyysisesti rankan sukupuolenkorjausprosessin. Kaikki eivät halua tai tarvitse lääketieteellistä apua elääkseen sopusoinnussa itsensä kanssa. Siksi sukupuolen juridinen vahvistaminen pitää erottaa lääketieteellisestä prosessista.

Mikäli sukupuolensa voisi juridisesti ilmoittaa itse, vapautuisi lääkärien resursseja muuhun. Tarvetta on: sukupuoli-identiteetintutkimuksiin hakeutuvien kokonaismäärä on Suomessa 20-kertaistunut viimeisen 11 vuoden aikana (2007-2018). Suuri haaste on erityisesti muunsukupuolisten hoitoon hakeutuvien kasvava määrä ja nuori ikä.  Lähetteiden määrän kasvu on johtanut siihen, että hoitoon pääsyn odotusajat ovat pidentyneet. Alaikäisille nuorille, jotka pohtivat identiteettiään ja erilaisuuttaan, tulisi tarjota tukea jo kouluterveydenhuollossa sekä tarvittaessa terapiaa.

Jos ihminen haluaa virallisesti vaihtaa sukupuoltaan, hänen on luovuttava oikeudestaan saada omia lapsia. Uskomatonta mutta totta – sukupuolen vahvistamisen ehdoissa on Suomessa yhä jäljellä vaatimus sterilisaatiosta! Sterilisaatiovaatimus on ehdottomasti poistettava laista.

Miten määrittää sukupuoli?

Sukupuoli-identiteetti on yksilön kokemus siitä, mihin sukupuoleen kuuluu, ja miten haluaa tulla nähdyksi.

Transihmisiksi kuvataan kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa heille syntymässä määriteltyä sukupuolta. Transihmisen identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta.

Intersukupuolisella henkilöllä sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen keho ei kuitenkaan määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy. Kuten muutkin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi useimmiten ymmärtää itse oman sukupuoli-identiteettinsä. Kurjinta on, jos hänelle läheiset ihmiset eivät sitä ymmärrä.

Suomessa otetaan lähivuosina käyttöön WHO:n diagnoosijärjestelmä, jossa kaikki kehoristiriidat tulevat kuulumaan samaan laajempaan kategoriaan. Keskiöön nousee ihmisen oma kokemus sukupuolestaan. Samalla diagnoosilla tullaan koodaamaan sekä transsukupuoliset, että muunsukupuoliset erottelematta heitä toisistaan.

Tässäkin mielessä translaki on vanhentunut, sillä se ottaa kantaa vain transsukupuolisuuteen.

Mari Holopainen, kauppatieteiden väitöskirjatutkija ja Vihreiden kansanedustajaehdokas Helsingissä

« Older posts

© 2019

Theme by Anders NorenUp ↑