Kirjoittajalta mari.holopainen (page 1 of 7)

Lähipäiväkotipaikan takuu Helsinkiin

Jätin valtuustoaloitteen lähipäiväkotipaikasta kaikille perheille (30.1.).  Esitän, että Helsingin kaupunki toteuttaa alueellisen varhaiskasvatuspaikan takuun.  Aloite kehottaa määrittämään takuuajan ja matkan päivähoidolle riittävän läheltä kotia. Aloitteen allekirjoitti 20 valtuutettua.

Peruskoulujen osalta lapsille taataan lähikoulupaikka. Sen sijaan osa pienemmistä lapsista vanhempineen joutuu matkustamaan kauas ja viettämään aikaa erilaisissa kulkuvälineissä. Päivittäinen matka-aika päiväkodin, työn ja kodin välillä voi pahimmillaan olla useamman tunnin. Epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta voi olla työnsaannin esteenä tai lykätä töihin paluuta.

Kaupunki pystyy järjestämään lähikoulupaikan oppilaille. Luontevana askeleena on tarjota varhaiskasvatuspaikkatakuu kohtuullisen välimatkan ja -ajan päästä. Joustavien tilamallien kuten paviljonkipäiväkotien käyttöönottoa sekä mahdollisuuksia lisätä perhepäivähoitoa etenkin pienempien lasten osalta osana ratkaisua tulee selvittää. Helsingin kaupungin digitalisointihanketta ja ennakoivaa tietoa perheiden tarpeista ja muuttoliikkeista voidaan hyödyntää.

Helsingin kaupunki on lisännyt lapsimäärän kasvaessa suuren määrän päiväkotipaikkoja ja suuri osa lapsista saa jo päiväkotipaikan kodin läheltä tai kohtuullisen välimatkan päästä. Siten alueellisen lähivarhaiskasvatuspaikan tarjoaminen ei olisi laajuudeltaan mahdoton tehtävä, mutta edellyttää joustavampia ennakointimalleja ja resursseja.

Vaihtoehtoisesti alueelliseen päiväkotipulaan on esitetty palvelusetelimallin käyttöönottoa ja laajempaa yksityisten palveluntarjoajien käyttöä. Palvelusetelimallin haasteeksi jää kuitenkin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n esiin nostama periaatteellinen kysymys siitä onko perusteltua, että voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mahdollista toisin kuin kouluissa. Peruskoulutuksessa tuotot sijoitetaan takaisin toimintaan, lasten hyväksi. Näin toimivat julkisella rahalla toimivat säätiömuotoiset yksityiskoulutkin, koska laki ei salli voitonjakamista ulos kouluista ulkopuolisille sijoittajille. Säätiömalli voisi toimia varhaiskasvatuksessakin.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on laadukas lähipalvelu, jossa lapsen opinpolku toteutuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.  Kaupunki määrittää, kuinka monen kuukauden kuluttua päiväkotipaikan hakemisesta paikka tarjotaan, ja millä kilometrietäisyydellä lapsi saa päiväkotipaikan varmasti.

Mari Holopainen on kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

Esperi Care osoittaa, että sinisilmäinen ei pidä olla

Ikäihmisten palvelutaloissa ei ehditä pestä ihmisiä kunnolla, ei pääse ulkoilemaan, aliravitsemusta esiintyy ja television tuijottaminen on ainoaa viihdettä. Ehkä pahinta on, että kuolemaankin voi joutua yksin, koska yövuoroon ei saa palkata lisää henkilöstöä, vaikka saattohoitotarve olisi illalla tiedossa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa (30.1.), että Esperi Caren hoitajamitoituksen vähyys on suunnitelmallinen toimintamalli, ei siis erehdysten sarja.

Tällaisia tietoja ikäihmisten hoidosta kantautuu, kun hoitajat uskaltavat puhua ja hyvä, että vihdoin uskaltavat. Tikunnokkaan on joutunut Esperi Care, koska sen puutteelliseen toimintaan vihdoin puututtiin sulkemalla yksikkö.

Kyllä, eri asteisia ongelmia voi olla ja kantautuu myös julkiselta puolelta. Organisaatiotasolla sekä julkisessa että pääomasijoittajien omistamassa palvelutalossa huono johtaminen, toiminnan kulukuri tai hoitajien pieni palkka työn raskauteen ja arvoon nähden, ja sitä myöten pätevien ihmisten rekrytointihaasteet voivat aiheuttaa heikkolaatuista hoivaa.

Mutta kaupallisen palvelutalon pääomasijoittajan tavoitteena voitontavoittelu on sisäänleivottu ominaisuus. Julkisella puolella johtaja ei myöskään tee miljoonatiliä säästämällä henkilöstökuluista tai parantamalla muuten yrityksen kannattavuutta. Miten vanhuspalveluissa todennäköisimmin parannetaan yrityksen kannattavuutta? Isoin kuluerä ovat henkilöstökulut eli toisin sanoen nipistämällä henkilöstöstä. Kuten Esperi Caren juuri eronnut toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni toteaa: ”Hoiva-alalla henkilöstökulut ovat 60 prosenttia liikevaihdosta, ja jos ne kasvavat vaikka 10 prosenttia, se on 12 miljoonaa euroa ja kaikki tuloksesta pois.” (Directors’ Institute of Finland teemanumeron haastattelussa 21.12.2016).

Marja Aarnio-Isohanni sanoo samassa yhteydessä näkevänsä hallituksen sote-uudistuksen mahdollisuutena. Lisää on siis luvassa, jos hallitus saa tahtonsa läpi. Käsikirjoitus toimii. Aarnio-Isohanni on toiminut Hoiva-alan palveluntuottajat ry:n hallituksen puheenjohtajana. Esperin kanssa edustettuina olivat muun muassa Attendo ja Mehiläinen. Yhdistys kertoi tavoitteekseen kasvattaa yksityisten hoiva- ja terveysalan yritysten markkinaosuutta pitkällä tähtäimellä Suomessa. Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimi kokoomuksen nykyinen kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola. Aarnio-Isohanni on toiminut näihin päiviin asti myös kaupallisia terveys- ja hyvinvointipalveluita tarjoavan Hyvinvointiala HALI ry:n hallituksessa samaisten terveysalan jättien sekä mm. Pilke-päiväkotien edustuksen kanssa.

Sanotaan, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Vaikuttajaruletissa yhteiskunnan etua tarkastelevan luottamushenkilön ja luxemburgilaisen sijoitusyhtiön etu on hämärtynyt jo kauan sitten. Uutisiin siitä, kuinka moni kokoomusvaikuttaja ministeristä alkaen on hypännyt päättäjän paikalta tietoineen ja verkostoineen hoiva- ja terveysalan yritysten johtotehtäviin ja omaa läheiset suhteet päättäjiin, on jo turruttu. Värisuora on ylittänyt kaikki hyvän maun rajat. Tällä on vaikutusta meidän kaikkien elämään, jos hoiva- ja terveysalan jättien näkökulmasta kätilöity hallituksen esittämä sosiaali- ja terveysalan malli ja etenkin siihen liittyvä ns. valinnanvapaus astuisi voimaan. Hoiva- ja terveysalan markkinaehtoistaminen ei myöskään ole ollut keskustalaisen pääministeri Sipilän tavoitteiden vastaista. Pääministeri riensikin puolustamaan kohun keskelle joutuneita yrityksiä.

Hallituksen maakunta- ja soteyhdistelmän kannustinmallit ja taloudelliset pelisäännöt ovat puutteelliset ja osin nurinkuriset. Julkiset palvelut, joita on väistämätöntä tarjota ihmisille takaavat lähes varman palveluvirran ja tulovirran, joka näyttää hallituksen suunnitelmien myötä valuvan yhä kauemmas Suomesta.

Sote-mallin isot valuviat on korjattava ja tavoitteet hyvinvoinnin ja terveysvaikutusten lisäämisestä on nostettava takaisin keskiöön. Ikäihmisten hoitoon tarvitaan hoitajamitoitus, joka takaa hyvän ja ihmisarvoisen elämän.

Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

Voit tukea Marin eduskuntavaalikampanjaa täällä. 

Aloite: Fysioterapiaa neuvolapalveluiden yhteyteen

Valtuutettu Mari Holopainen (vihr) haluaa lisätä fysioterapiatukea synnyttäneille helsinkiläisille. 12.12. jätetyssä aloitteessa Holopainen ja 19 muuta valtuutettua esittävät selvitystä siitä, miten synnytystä ja lantionpohjan lihasten kuntoa tukevaa fysioterapiaa ja parempaa fysioterapiaohjeistusta voidaan tarjota Helsingin neuvolapalveluiden yhteydessä. Tarjoamalla jokaiselle synnyttäneelle esimerkiksi käynti fysioterapeutilla ennen ja jälkeen synnytyksen, voidaan ennaltaehkäistä heikkojen lantionpohjalihasten aiheuttamia ongelmia.

–Useassa maassa naisille tarjotaan synnytyksen jälkeen henkilökohtaista fysioterapiaa vatsalihasten erkauman tai lantionpohjalihasten kuntouttamiseen. Tällä hetkellä tuen saanti Helsingissä ja koko Suomessa on vaihtelevaa. Henkilökohtaisen fysioterapian tarjoaminen neuvolan yhteydessä olisi juuri sitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, joka maksaa itsensä takaisin monin tavoin. Tieto siitä, että henkilökohtaista tukea kuntoutumiseen on tarjolla, voi ehkäistä myös synnytykseen liittyviä yleisiä pelkoja, Holopainen toteaa.

Synnytyksen jälkeen on yleistä kärsiä lantionpohjan ongelmista, koska raskaus ja synnytys vaikuttavat lantionpohjan lihasten ja keskivartalon tukilihasten toimintaan. Tällä hetkellä yleinen käytäntö on, että neuvolasta saa paperilla ohjeen, jonka pohjalta harjoitteita tulisi tehdä itsenäisesti. Myöskään ryhmäneuvonta ei vastaa henkilökohtaista fysioterapiaa. Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa ohjattu fysioterapia kuuluu synnytyksen jälkeisiin palveluihin. Ranskassa jokaiselle naiselle korvataan jopa kymmenen tuntia lantionpohjan fysioterapiaa synnytyksen jälkeen.

Vastaava aloite on hyväksytty myös vihreiden valtakunnalliseksi tavoitteeksi puoluekokouksessa kesällä 2018 Tampereen Seudun Vihreiden Naisten toimesta.

Valtuustoaloite: Fysioterapiaa äideille neuvolapalveluiden yhteydessä
jätetty Helsingin kaupunginvaltuustossa 12.12.2018

Lantionpohjalihasten hyvä kunto on suuri elämänlaadullinen tekijä. Moni nainen kärsii synnytyksen jälkeen lantionpohjan ongelmista, koska raskaus ja synnytys vaikuttavat lantionpohjan lihasten ja keskivartalon tukilihasten toimintaan.

Tällä hetkellä ohjeistus lantionpohjan jumppaan neuvolassa on usein raskausaikana ja/tai synnytyksen jälkeen saatu paperiohje, minkä pohjalta harjoitteita tulisi tehdä itsenäisesti. Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa ohjattu fysioterapia kuuluu synnytyksen jälkeisiin palveluihin.

Lantionpohjan lihasten uudelleen löytäminen raskauden ja synnytyksen jälkeen tarvitsisi ammattilaisen opastusta suurella osalla ihmisistä. Lantionpohjan lihaksilla on suuri merkitys muuan muassa virtsanpidätyksen kannalta ja lihasten heikkous voi aiheuttaa mm. kohdun laskeumaa.  Syvät vatsa- ja selkälihakset toimivat yhdessä lantionpohjan lihasten kanssa pitäen yllä ryhtiä. Näiden lihasten heikko toiminta vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn.

Lantionpohjanlihasten kunnon vaikutus kohdistuu myös henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta arjessa jaksamiseen. Synnytyksen jälkeen päähuomio menee usein vauvaan ja oman hyvinvoinnin parantamiseen ei aina riitä voimia tai osaamista ilman riittävää tukea. Tarjoamalla jokaiselle synnyttäneelle äidille neuvolapalveluiden yhteydessä tukea ja esimerkiksi käynti fysioterapeutilla ennen ja jälkeen synnytyksen, voidaan ennaltaehkäistä ongelmia.

Aloitteen allekirjoittajat esittävät, että selvitetään, miten synnytystä ja lantiopohjan lihasten kuntoa tukevaa fysioterapiaa ja parempaa fysioterapiaohjeistusta voidaan tarjota Helsingissä neuvolapalveluiden yhteydessä.

Lisätiedot:
Mari Holopainen
mari.holopainen(at)vihreat.fi
+358407620944

Kuva Susanna Kekkonen

Sekava maakuntasote vuotaa liian monesta laidasta: Pystymme parempaan

Helsinki esittää tänään 4.4.2018 eduskunnalle, että hallituksen sote- ja maakuntaehdotusta ei tule hyväksyä. Kun tieto Helsingin lausunnosta tuli, Keskustan ministeri Annika Saarikko yritti kääntää huomion ihan muuhun kuin lausunnon sisältöön ja soimasi Helsinkiä siitä, ettei se ole hoitanut asioitaan kuntoon (!) Helsingin huolta on yritetty vähätellä ”tempauksena” tai henkilöidä pormestarin niskoitteluksi, vaikka saman huolen jakoivat kaupunginhallituksessa kaikki puolueet vasemmistosta oikeistoon.

Mitä sitten Helsingin valtuusto, ja yli 600 000 asukasta, joita se edustaa sanoo poikkeuksellisesti koolle kutsutussa kokouksessa ja 22-sivuisessa lausunnossa :
– Hallituksen maakuntasotekokonaisuus ei toimi.
– Palvelut tulevat keskimäärin heikkenemään.
– Kaupunkien investointikyky heikkenee, kun puolet niiden verotuloista siirretään valtion kassan kautta jaettavaksi, mutta velat ja kasvutarpeet jäävät. Tämä tarkoittaa hankaluuksia infra-investoinneille, kouluille, kulttuurille.
– Kokonaisveroasteen nousu on ilmeinen riski, joka todennäköisesti toteutuisi lähivuosina. Sama toki koskee muitakin kuntia.
– Maakunnista tulee heikkoja valtionhallinnon jatkeita, eikä demokratia näin ollen toteudu.
– Maakuntien rahoituksessa on jätetty huomioimatta yliopistosairaaloiden lääketieteen tutkimus ja koulutus.

Mutta pahinta on, että ”uudistuksen tavoitteet terveys- ja hyvinvointierojen kaventumisesta, palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja kustannusten kasvun hillitsemisestä eivät Helsingin näkemyksen mukaan tule toteutumaan” ja ”puutteellinen integraatio peruspalveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä aiheuttaa haasteita erityisesti paljon palveluja tarvitseville(…)” Uudistuksessa olisi pitänyt lähteä liikkeelle terveysvaikutusten lisäämisestä, eikä hallintorakenteesta.

Hallituksen maakunta- ja soteyhdistelmän kannustinmallit ja taloudelliset pelisäännöt ovat täysin puutteelliset ja osin nurinkuriset. Malli saa maakunnat kilpailemaan keskenään hattu kourassa rahoituksesta. Rahoitusta saa valtiolta lisää hoitamalla asiat huonosti, eikä hyvin. Verotusoikeus toisi kannustimet kehittää hyvinvointia,  ja valtionosuuksien jaolla sitä voitaisiin tasata kuten tälläkin hetkellä. Hallituksen sote sen sijaan pirstoo palveluita, tuotannon äkillinen yksityistäminen valitulla mallilla, joka suosii suuria terveysalan yrityksiä, nostaa hintoja, eikä julkisen puolen työntekijöiden massiivisista siirtymistä pois nopealla aikataululla ole kukaan halunnut puhua avoimesti. Liikelaitoksen rooli on epäselvä, eikä hallitus ole korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksestä huolimatta hakemassa EU:n kantaa mahdollisesti syntyvään kilpailutilanteeseen.

Useissa pienemmissä maakunnissa tunnistetaan tarve rakentaa kuntia suurempia yksiköitä. Siksi monet puolueet ovat tarjonneet reitin eteenpäin: tehdään maakunnat verotusoikeudella, ja siten toteuttuna, että maakunnille annetaan valtaa päättää, miten palvelut järjestetään. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin hallituksen esitys ja laajasti kannatettu vaihtoehto. Siis annetaan kannustimet toimia tehokkaasti,  edetään kokeillen ja vaiheittain. Hallituksen mallissa ei niissäkään maakunnissa, jotka maakunnan harteita nyt pyrkivät orastavan innon vallitessa rakentamaan, helppoa tule olemaan. Kun maakunnan rakentaminen on tehty, saadaankin jo purkaa. Valtio on laissa määrännyt, että perusterveydenhuolto laajasti ja monet muut palvelut tulee pakko tiettynä päivänä avata.  Suuret YT-neuvottelut ja henkilöstön vähentämiset julkisesta tuotannosta ovat edessä ihan jokaisessa maakunnassa, kun tuotantoa ja sitä myöten rahoitusta siirtyy yksityisille tuottajille. Tämä on itsessään massiivinen operaatio. Se inhimillisesti raskas ja erittäin kallis toteuttaa tällä nopealla aikataululla. Taloustieteilijät ovat kommentoineet, että hallituksen suunnitelmissa ei ole järkeä, vaan pitäisi edetä kokeillen ja hankkia sopimusosaamista. Vaiheistaminen olisi välttämätöntä sekasorron välttämiseksi.

Talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa tuoreessa lausunnossaan: ”– Monien alueiden markkinat eivät kuitenkaan ole riittävän suuret ylläpitämään kilpailun kannalta riittävää määrää sote-keskuksia.” Useat maakunnat ovat siis väistämättä liian pieniä suhteessa hallituksen markkinamalliin! Maakuntavaltuutetun rooli on hyvin erilainen kuin mihin paikallispoliitikot ovat tottuneet ja kostuu tilaaja-tuottaJaosaamisesta. Satasivuisten sopimusehtojen ymmärtäminen ja viilaaminen on ydintä. Tilaaja-tuottajamalleja on erittäin hankala saada toimimaan hyvin, ja monissa maissa ja kaupungeissa niistä onkin luovuttu. Jos ja kun sekavina alkuvuosina useampi maakunta, sanotaan vaikkapa Kittilän johtama Lappi, mokaa siirtymän, niin kaikki kantavat kulut. Toki se voi olla myös Uusimaa, jolloin seuraukset olisivat valtaisat. Uusimaa on varoittanut, että maakunta ei tule pärjäämään tällä budjetilla, aikataululla ja mallilla ja, että Uudenmaan pitäisi saada enemmän päätösvaltaa siitä, miten palvelut tuotetaan, jotta operaatio onnistuu. Tappiot kannamme me kaikki tässä maassa ja toki Helsingin seutu ja Uusimaa erityisesti, koska täällä asuu kolmannes väestä. Ihmettelen ns. porvaripuolueiden leväperäisyyttä rahankäytössä tässä kohtaa. Kovasti on pyritty julkisen talouden kestävyyttä kuroa umpeen lähtien varhaiskasvatuksen leikkauksista, mutta sote-uudistuksessa muutama sata miljoonaa euroa sinne tai tänne ei olekaan ongelma. (Miljardista puhuminen lienee oikeampi luku, etenkin malliin siirtymisen muutoskulut huomioiden).  Kaverikapitalismi elää ja voi hyvin.

On myönnettävä, että ns. kermankuorinnan mahdollistava malli (mm. asiakkaita voi valikoida kohdentamalla) heikentää todellisen avun tarpeessa olevaa rahoituksen vähentyessä. Tämä ei ole myöskään taloudellisesti järkevää, koska noin 20% käyttäjistä tuottaa yli 80% kaikista sote-kustannuksista. Jos haetaan kustannusvaikuttavuutta, tulisi keskittyä ratkomaan sujuvia hoitopolkuja tälle ryhmälle.

Rahoitusnäkymät uhkaavat myös hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa. Tätä emme voi hyväksyä. Luottamushenkilö ei yksinkertaisesti voi ottaa riskiä, että esimerkiksi syöpähoitoon pääsisi nykyistä heikommin. Helsinkiläiset luottamushenkilöt eivät tätä riskiä halua ottaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan hallitus on valmis sen riskin ottamaan: palvelutarve kasvaa, ja rahoitusta siirretään  perusterveiden listautumiseen, mutta samalla soterahoituksen kasvua aiotaan hillitä miljardilla eurolla Uudellamaalla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kokoomuksen Petteri Orpohan on luvannut julkisesti myös, että Suomen kansainvälisesti kovatasoinen ja kustannustehokas erikoissairaanhoito ei ole turvassa, vaan sitäkin pyritään jakamaan markkinoille yhä enemmän. Asiakassetelipakko 6 kk jälkeen kaikessa erikoissairaanhoidossa on yksi ruuvi, jota tullaan käyttämään. Maakunnat voivat viedä erikoissairaanhoitoa markkinoille tätä laajemmin. Lobbaus tulee olemaan kovaa ja alkuvaihe sekavaa. Minulle ei ole selvinnyt, että mikä Petterin visio on. Olisi typerää riskeerata toimiva erikoissairaanhoito poliittisten intohimojen takia.

Helsinki kiinnittää huomiota siihen, että huomattavasti pienemmätkin uudistushankkeet ovat vaatineet enemmän aikaa, jotta ei jouduta kaaokseen.  Kaaoksessa markkinoita on helpompi uudelleenjakaa, mutta se ei voi olla sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen päällimmäisenä tavoitteena ottaen huomioon, että Suomen lähtötaso on hyvä ja kustannustehokas. Tärkeintä on terveysvaikutusten maksimointi kustannustehokkaasti. Uudet toimintamallit, digipalvelut, keinoäly pyyhkäisevät terveydenhuollon yli. Suomi sen sijaan aikoo käyttää energiansa ja rahansa hallituksen maakuntasotesompailun jälkien korjailemiseen. Pystymme parempaan.

 

 

Helsinki saa nykytaidebiennaalin saaristoon

Tein aloitteen merellisen taidekeskuksen perustamisesta toisen Vihreän valtuutetun Johanna Sydänmaan kanssa maaliskuussa 2017 ja nyt se on toteutumassa.

Helsingin saaristoon perustetaan kansainvälinen nykytaiteen biennaali, joka on kesäaikaan auki kaikille. Suunnitteilla on ison mittakaavan tapahtuma joka toinen vuosi. Ensimmäinen näyttely avautuu vuonna 2020.

Tukholman lähistöllä sijaitseva Artipelag innoitti meitä tekemään aloitteen. Helsingissä on hieno saaristo, joten mietin, miksei meillä ole tällaista? Artipelag on merellinen taidekeskus, joka yhdistää upean luontoon sulautuvan arkkitehtuurin ja taiteen ja on rauhallinen paikka, jossa mieli lepää. On upeaa, että idea toteutuu Helsingin omaan tyyliin ja saaristo avautuu yhä enemmän kaikille, kun Vallisaareen ja Kuninkaansaareen saadaan kesäisin nykytaiteilijoiden teoksia ja tapahtumia. Helsingin kaupungin taidemuseo HAM on tehnyt todella hienoa työtä jo tässä vaiheessa.

Saaristo ei sulkeudu harvojen käyttöön, kun on syitä mennä, kokea ja palveluita tarjolla. Helsingin taidebiennaalilla on merkittävä matkailupotentiaali. Venetsian taidebiennaali on tunnetuin vastaava taidetapahtuma ja vetää yli 600 000 kävijää.

Biennaali tarjoaa alustan, joka elää, pöhisee ja vaikuttaa moneen suuntaan. Taide, luonto ja matkailu yhdistyvät varmasti. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille.

Aloitteemme on luettavissa täällä.

Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu (vihr.), Helsinki

5 keinoa luoda parhaat puitteet uudistuvalle yrittäjyydelle

Uutta yrittäjyyttä ja osaamista syntyy kaupungeissa. Millainen kaupunki luo parhaat puitteet uudistuvalle taloudelle? Mihin kannattaa investoida ensi valtuustokaudella?  Keskustelimme keinoista Cafe Mascotissa, Kalliossa pe 7.4. kuntavaaliehdokkaiden Osmo Soininvaaran, Mari Holopaisen, Mikko Särelän ja Kirsi Louhelaisen kanssa, joka oli saapunut vieraaksi Espoosta. Tässä viisi keinoa, joiden avulla edistetään uudistuvaa yrittäjyyttä kaupungeissa.

1.Luovuus kukkii siellä, missä on eniten erilaisia ihmisiä. Rakennetaan tiivisti, mutta kiinnostavasti. Luonto on Helsingin vahvuus. Useissa paikoissa kasvun on annettu kasautua isoihin kaupunkeihin, mutta Suomessa on hajautettu ja nähty menestys nollasummapelinä kaupunkien ja maakuntien välillä. Suuret yritykset haluavat olla siellä, missä on osaavia työntekijöitä ja asiakkaita. Berliinissä tyhjät tilat synnyttivät uutta, volyymia ja joustavuutta tarvitaan. Annetaan esimerkiksi Marian sairaalan startup-tilaa käyttöön lyhytaikaisella sopimuksilla. Yleiskaavan myötä saadaan lisättyä asuntorakentamisen ja toimitilojen määrää. Ensisijaisen tärkeää on samalla panostaa viihtyisyyteen, kiinnostavuuteen, rakentamisen laatuun ja arkkitehtuuriin. Säästetään ja hyödynnetään vanhaa rakennuskantaa. Tehdään siitä kerroksellista ja kaunista. Ihmiset viihtyvät kaupungeissa, joissa on yllätyksellisyyttä ja erilaisuutta.

2. Yrittäjyyttä edistetään tutkimuksen ja koulutuksen kautta. Helsingin yliopistoa ja menestyviä korkeakouluja ei pidä rangaista koulutusleikkauksin! Kieliin tutustumista aiemmin, lisää monikielisyyttä peruskouluihin ja tarjontaa etenkin suurten kielialueiden kielillä monipuolisesti. Hyvät koulut ja lähipäiväkodit ovat tärkeitä lasten kannalta ja ne ovat Helsingin ja pääkaupunkiseudun tärkeimpiä vetovoimatekijöitä.

3. Pääkaupunkiseutu tarvitsee jatkuvasti uusia matkailuhankkeita. Ja niistä tulee kertoa. Ei riitä, että vanhoja vain fiilistellään. Muumimaailmaa voitaisiin jatkaa yhteistyössä Naantalin kanssa Helsingin joillekin saarista. Flow:n kaltaisille festareille tulee olla tilaa jatkossakin. Tom of Finland –museo vetäisi ainakin kerran elämässä kohdeyleisöä ympäri maailmaa. Tatu ja Patu –sisäleikkipuisto Hakaniemessä pärjäisi Tukholman Junibackenille ja Peppi Pitkätossulle. Musiikkifestareita järjestetään muualla Suomessa kuin Helsingissä ja Musiikkitalo on kiinni kesäisin. Siinä ei ole mitään järkeä. Klassista musiikkia tarvitaan Musiikkitalossa myös kesäisin. Suomi on täynnä upeita metsiä ja järviä. Niissä voisi järjestää swim& run-kisoja tai triathlon-kisoja eli Ruotsin tapaan lisätä myös urheiluturismia. Saaristo on pääkaupunkiseudun ainutlaatuinen vahvuus ja sinne täytyy saada kunnon reittiliikenne. Turistit arvostavat alkuperäisyyttä ja sellaista kaupunkiympäristöä ja tapahtumia, joita asukkaat rakastaa. Esimerkkinä Helsingin juhannusjuhlat, joissa on mieletön fiilis, kun kitara soi ja kokko palaa, kotikeikkafestarit ja -teatterit.

4. Monella alalla ja yrityksessä on työvoimapula ja osaajia tulee houkutella eri puolilta maailmaa. Valitettavasti vallassa oleva ajattelutapa on se, että rajat kiinni. Viisumien hoitaminen pitäisi tehdä helpoksi ja viisumiyhteistyötä lisätä Pohjoismaiden kesken ihmisten liikkuvuuden helpottamiseksi. Muualta Helsinkiin tulleiden opiskelijoiden ja ammattitaitoisten työntekijöiden, kuten esimerkiksi lääkäreiden, työskentely pitää olla mahdollista.

5. Kaupungin pitäisi toimia mahdollistajana ja yhteistyökumppanina. Kaupungin tulee ymmärtää, että toisinaan voi onnistua ja toisinaan saa epäonnistua. Pitää hyväksyä, että kaupungeissa on riskibisnestä. Nyt on keskitytty liikaa siihen, että tarkastellaan tilinpäätöslukuja ja myydään kaupungin kiinteistöjä sen sijaan, että kehitetään Helsingin matkailua, taidetta ja kulttuuria. Suomessa valtiovalta ja kaupunkien elinkeinopolitiikka on puuttunut siihen, että mitkä alat menestyvät lähtien siitä, että kaivosteollisuudesta on povattu uutta Nokiaa. Enemmän tulisi lähteä siitä, että kaupunki mahdollistaa ja toimii verkostomaisesti. Kaupungin johdon tulee avata enemmän kansainvälisiä verkostoja. Tulopuolen kasvattamiseen tulee panostaa lisää ja nähdä se kaupungin ydintoimintona. Vihreä pormestari voi luotsata Helsingin uudelle tielle taloudenpidossa.

Uusiin kieliin tutustuminen kannattaa aloittaa ajoissa

Miten sotessa käy?

Puheeni valtuustossa Helsingin lausunnosta Suomen hallitukselle 22.3.2017

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa puhutaan ei mistään sen kummemmasta kuin elämästä ja kuolemasta ja 47 % prosentista toimintamenojen budjetista, joka on lähdössä Helsingin hallinnasta.

Hyvää mallissa on se, että pienet kunnat yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joilla on mahdollisuus paremmin järjestää palvelunsa. Helsingin kannalta tätäkään etua ei synny, koska yli 600 000 asukkaan kaupungissa on riittävä markkina terveyspalveluiden järjestämiseen ilman maakuntaa.

Suunnitellussa mallissa nykyisen valinnanvapauslainsäädännön osalta ei ole juuri hyvää kuin se, että useiden terveysalan yritysten kurssit ovat nousseet. Sote-asetelmia tulee tarkastella siitä näkökulmasta kuin keskeistä on uuden mallin kannalta eli nimenomaan markkinoiden näkökulmasta. Markkinoiden toimintaa voi ymmärtää enemmän talousteorian kuin lääketieteen tai sosiaalitieteiden kautta. Harva taloustieteilijä puolestaan ymmärtää, että miten antibioottikuuri toimii. Terveyspalveluissa hintoja kurissa pitävä kilpailudynamiikka toimii heikosti, muun muassa koska kuluttajan on vaikea vertailla laatua ja hoito on välttämätön ostaa.

Yksityiset palvelut ovat tarpeellisia ja täydentävät terveydenhuollon kenttää. Ne ovat onnistuneet monessa asiassa hyvin, mutta mikäli ne saavat ison osan markkinoista pienessä maassa, toimiala tulee keskittymään ja hinnat nousemaan.

Terveyspalveluiden tulee uudistua, mutta lähtökohtana tulee olla ihmisten, ei ainoastaan terveysalan yritysten etu kuten nykyisessä suunnitelmassa on käymässä. Hallituksen sote-malli saattaa romuttaa Suomen kustannustehokkaan ja pääosin erittäin laadukkaan terveydenhuollon. Hoitoon pääsyssä on parannettavaa, mutta sote-mallissa on paljon sekavuutta ja riskejä.

Lukuisia ongelmia on nostettu esiin. Malli johtaa esimerkiksi siihen, että ensimmäisessä vaiheessa joudutaan irtisanomaan kunnan tai maakunnan työntekijöitä, jotka kustannustehokkaasti hoitavat työtään. Osalla on hyvä neuvotteluasema uusiin töihin ja osalla ei. Päätavoite parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon saumattomuutta ei ole toteutumassa. Sote-mallia ei pidä toteuttaa nykymuodossa.

Minusta on hyvin huolestuttavaa, että hallituspuolueiden osalta esitetään täällä valtuustossa kuin ei olisi kuultu mitään niistä asiantuntijalausunnoista, joissa on esitetty vakavia puutteita kyseisessä valinnanvapauslainsäädännössä.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on oleellista luoda uudistuva malli, jolla mahdollisimman moni saadaan hoidettua hyvin mahdollisimman pienin kustannuksin. Terveydenhuoltoon on päästävä ilman pitkiä jonoja. Palautetaan mieleen sote-uudistuksen alkuperäiset tarkoitukset.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja väitöskirjatutkija ehdolla valtuustoon 2017 Helsingissä

Valtuustoaloite: lisää katupuita Helsinkiin

Hurraa, reilu enemmistö, yli 50 valtuutettua kannatti 22.2.2017 jättämääni valtuustoaloitetta, jonka tavoitteena on katupuiden lisääminen kantakaupungissa ja muualla Helsingissä.

Puilla on suuri merkitys. Niitä tarvitaan muun muassa hulevesien hallintaan. Kaupungissa asuvat tietävät, kuinka suuri ero on sillä, että näkyykö lähistöllä edes vähän vihreää vai tyhjä piha tai katu. Puista tunnistaa vuodenajat. Nautin puista ja puistoista, ja ne mahtuvat tiiviiseen kaupunkiin. On täysin mahdollista istuttaa lisää puita Helsinkiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi myös tarkastella kriittisesti sitä, että kuinka paljon esimerkiksi ylimääräistä lumen auraustilaa todella tarvitaan katusuunnitelmissa. Kyse on hyvästä yhteensovittamisesta, mutta myös arvottamisesta. Minä haluan, että kaupunkia suunnitellaan ensisijaisesti ihmisten näkökulmasta, ei nykyisen aurauskaluston.

VALTUUSTOALOITE KATUPUIDEN LISÄÄMISEKSI

Kaupungissa katupuilla ja laajemmalla viherrakenteella on merkittävä rooli viihtyisyyden, terveyden ja toimivan ekosysteemin kannalta. Puihin investoiminen hyödyttää ja maksaa itsensä takaisin monin tavoin. Viherrakenne tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia liikkumiseen ja virkistäytymiseen. Isokokoiset katupuut ja puistopuut parantavat resilienssiä: ne imevät sadevesiä, viilentävät ja puhdistavat ilmaa. Kaupungin tiivistyessä puilla on entistä merkittävämpi rooli nykyisten ja uusien asukkaiden elinympäristön kannalta sekä Helsingin matkailun näkökulmasta. Katupuut tuovat kaupungeille oman leimallisen ilmeen. Väkimäärään suhteutettuna esimerkiksi Berliinissä on noin kaksi – ja puolikertainen määrä katupuita Helsinkiin verrattuna.

Katupuita voidaan lisätä useamman keinon avulla. Kaavoituksessa huolehditaan tilavarauksin ja kaavamääräyksin puiden sijoittelusta. Katupuita tulisi lisätä paitsi kasvattamalla niiden määrää soveltuvin osin kaavoitusvaiheessa, mutta myös tarkastelemalla alueittain, että mihin puita olisi mahdollista istuttaa lisää. Kartoituksessa voitaisiin kuulla asukkaiden ehdotuksia paikoista, joihin puita kannattaa istuttaa alueellisen viihtyisyyden lisäämiseksi. Katupuiden kaavoituksen esteitä tulisi selvittää. On oleellista varmistaa, että kaavoituksessa ei jouduta asettamaan tarpeettomia esteitä katupuiden lisäämiselle ja miten nykyiset esteet voidaan paremmin yhteensovittaa tavoitetta varten. Samalla tulisi selvittää paikat, joihin puita on kaavoitettu, mutta joista ne puuttuvat, koska niitä on kaatunut tai jouduttu kaatamaan. Lisäksi ohjeistusta, joiden perusteella puita kaadetaan, tulisi tarkastella puuston lisäämisen näkökulmasta. Helsingissä on myös perinteitä yhteisöllisistä, kaikille kaupunkilaisille avoimista puunistutustalkoista, joiden avulla istutusta voidaan paikallisesti ja osin toteuttaa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että katupuita lisätään Helsingissä. Puiden lisääminen huomioidaan kaavoituksessa ja selvitetään alueittain, että mihin katupuita voidaan istuttaa lisää.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu (vihr), tuotantotalouden väitöskirjatutkija ja ehdolla valtuustoon

Kampanjaani voit tukea täällä: lahjoita.vihreat.fi/mari.holopainen

Kuva: Susanna Kekkonen

Investointeja tarvitaan lisää, jotta koulutilat riittävät Helsingissä

Helsinki on kaupunkina onnellisessa asemassa, koska täällä syntyy ja kasvaa lapsia sekä valmistuu ennätysmäärä uusia asuntoja. Nopeaan lapsimäärän kasvuun ei ole varauduttu realistisilla suunnitelmilla, jolloin jousto on vähäistä.

Kun päätimme hiljattain kaupunginvaltuustossa kaivatun ja tarpeellisen uuden koulun kunnostamisesta Lauttasaareen, monet valtuutetut toivat esiin, että Lauttasaaren täydennysrakentamisen yhteydessä ei ole huomioitu tarvetta koulurakennuksille eikä päiväkodeille. Tämä on totta ja lasten kannalta kestämättömän tilanteen on annettu jatkua aivan liian pitkään. Koulutilojen puute ei koske pelkästään tiettyjä täydennysrakennusalueita, vaan on muodostunut ongelmaksi myös uusissa kaupunginosissa. On siis tiedossa, että toimivista koulutiloista tulee olemaan puutetta Helsingissä, mikäli valtuusto tekee investointikaton ennen tarpeen arviointia, eikä osoita lisää investointimäärärahaa kouluille.

Helsingissä aloitettiin vuonna 2015 noin 6 000 asunnon rakentaminen ja tahti jatkuu vilkkaana uusien kaavoitussuunnitelmien mukaan. Eniten asuntoja on viime vuosina valmistunut Arabianrantaan, Vattuniemeen, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Rakentaminen lisääntyy suurilla projektialueilla Pasilassa ja Kruununvuorenrannassa, ja samalla noin 40 prosenttia uusista asunnoista rakennetaan vanhoille asuinalueilla täydennysrakentamisena. Tiedämme, että näille alueille muuttaa lisää lapsia. Esimerkiksi Arabian peruskoulussa havaituista kosteusongelmista huolimatta koulun käyttöä on jatkettu kuten Jonna Puisto ja Paula Salminen (HS mielipide, 9.2.) kirjoittivat ja alueen kasvavaan lapsimäärään etsitään jälkikäteen ratkaisuja.

Ei ole kestävää, että lapset joutuvat käyttämään suuren osan kouluajastaan väliaikaisratkaisuja, liian ahtaita tai epäterveellisiä tiloja. Opetusviraston tulosbudjetissa todetaan, että vuonna 2017 lasten ja nuorten määrä kasvaa 1,6%  eli noin tuhannella lapsella viime vuoteen verrattuna. Karkeasti arvioiden kasvu tarkoittaisi vuosittain vähintään yhtä uutta koulurakennusta. Nopea kasvu tulee jatkumaan useita vuosia. Jotta pystytään tarjoamaan toimivat tilat kasvavalle oppilasmäärälle, sain opetusvirastosta arvion, jonka mukaan koulujen investointibudjettia tulisi kasvattaa noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa, eli 200 miljoonalla eurolla 10 vuoden aikana. Muutoin tiedetään jo etukäteen, että ahdasta tulee olemaan ja ongelmia laastaroidaan jälkikäteen koulu kerrallaan vasta, kun ne ovat paisuneet suuriksi.

Olemme valtuustossa puuttuneet epärealistiseen säästötavoitteeseen, jonka mukaan tilojen neliömäärä pysyisi samana, vaikka oppilasmäärä kasvaa huimasti. Aion jatkossakin puolustaa riittäviä ja toimivia koulutiloja, jos minut valitaan uuteen valtuustoon. Valtuuston tulee ottaa tarve vakavasti ja lisätä opetukseen investointimäärähoja.

Lähteet: Helsingin kaupungin talousarvio 2017: Aluerakentaminen Helsingissä, Opetusviraston tulosbudjetti 2017

Kuva: Susanna Kekkonen

« Older posts

© 2019

Theme by Anders NorenUp ↑