Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kypsyneitä siihen, että ylevät puheet ja todellinen halukkuus varhaiskasvatuksen resurssointiin eivät kohtaa. Puhe laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ei auta ilman konkretiaa. 

Helsingissä on huutava pula pätevistä ammattilaisista. Olen lähes kymmenen vuotta saanut olla vanhempi, jonka lapsi on varhaiskasvatuksessa. Kuulen, että sijaisia ei saada riittävästi, vaikka yritetään. Useat päiväkodit joutuvat jatkuvasti toimimaan vajaalla määrällä henkilökuntaa. Tarvitsemme säästöjä torjuvien budjettien sijaan lisää rahoitusta varhaiskasvatukseen. Tarvitsemme pysyviä parannuksia, joilla varhaiskasvatus vahvistaa asemansa arvostettuna osana opetusta koko Suomessa. Avaan tässä kirjoituksessa alan ammattilaisilta saatuun palautteeseen perustuen, mitä tulisi tehdä, jotta osaavat ja motivoituneet ihmiset eivät uupuisi ja lähtisi alalta. 

Varhaiskasvatuksen kansalaisliikkeet, kuten Varhaiskasvatuksen kertomuksia ja Ei leikkirahaa -liike ovat esittäneet useita ratkaisuja: 

  • Suhdeluvuilla kikkailu on lopetettava: henkilökunnan riittävyys tulee laskea ryhmäkohtaisesti, ei koko päiväkodin tasolla. Osa-aikaisesti varhaiskasvatuksessa olevaa lasta ei voi laskea puolikkaana.
  • Palkkakartelleja ei saa muodostua. Työsuhteet on saatava houkutteleviksi, jotta päteviä hakijoita riittää. Tähän vaikutetaan muun muassa johtamisella, palkkauksella ja työoloilla. Varhaiskasvatuksen liikkeet esittävät, että varhaiskasvatuksen opettajille korvauksen tulisi olla vähintään 3000 euroa ja lastenhoitajilla vähintään 2500 euroa. Lisäosaamisesta tulisi maksaa henkilökohtaista lisää. (Varhaiskasvatuksen opettajan keskiansio on 2800 euroa /kk) 
  • Aikuisia tulisi olla nykyistä enemmän per lapsi. Liikkeet ovat ehdottaneet, että yli 3-vuotiaiden osalta tarvittaisiin vähintään 1 aikuinen/6 lasta. Alle 3-vuotiaiden kohdalla lapsia tulisi olla yhtä aikuista kohden enintään kolme. 
  • Sijaisjärjestelmän toimivuutta on parannettava palkkaamalla lisää työntekijöitä ja sijaisia. Lain kirjausta suhdeluvun tilapäisen ylityksen mahdollisuudesta ei voida käyttää verukkeena säästötoimille. 
  • Päiväkodeissa tulisi olla riittävä määrä avustajia ja laitoshuoltajia. Kun myös muuta henkilökuntaa on päiväkodeissa riittävästi, kasvatusalan ammattilaisten aika ei kulu esimerkiksi siivoukseen (näinhän ei oleteta tapahtuvan muissakaan ammateissa)
  • Tilamitoituksella säästäminen on lopetettava. Jokainen lapsi ja päiväkodissa työskentelevä aikuinen ansaitsee kunnolliset tilat oppimiseen ja työskentelyyn, osan kohdalla tämä toteutuu vain paperilla. 

Olen vienyt huolia ja terveisiä eteenpäin. Varhaiskasvatuksen liikkeiden sinnikäs työ on huomattu, mutta ilman resursseja ei hyviä tavoitteita saavuteta. Tällä eduskuntakaudella olemme palauttaneet pienemmät ryhmäkoot ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden. Helsingin strategiassa saimme sovittua, että koronaelpymiseen osoitetaan kaupunkitasoisesti 65 miljoonaa euroa. Koronaepidemian aikana on syntynyt oppimisvajetta ja mielenterveyden ongelmia, lapset ja nuoret tarvitsevat rahoituksesta merkittävän osan. Väliaikaiset ratkaisut eivät kuitenkaan riitä.

Palkkaus on saatava kuntoon

Helsingin kaupungin palkkaohjelman tulee olla riittävän kunnianhimoinen.  Naisvaltaisten alojen palkkaongelmiin vastataan usein, ettei vastuu kuulu millekään taholle. Kunnat ovat kuitenkin merkittävän kokoisia työnantajia, ja työnantajilla on mahdollisuus houkutella ihmisiä töihin riittävällä palkalla. Yksityisen alan työehtosopimus tarjoaa huonompaa ratkaisua: se tuo mahdollisuuden useita satoja euroja alhaisempaan kuukausipalkkaan, minkä takia varhaiskasvatuksen yhdistykset eivät ole sitä ymmärrettävästi kannattaneet. 

Varhaiskasvatuksessa on akuutti henkilöstövaje. Sijaisia ei myöskään saada riittävästi, vaikka heitä yritetään palkata. Talous ja työllisyys ovat kasvaneet viime aikoina globaalisti. Suomessa on työvoimapula usealla alalla. Ilman riittävän houkuttelevaa palkkausta ja työoloja on odotettavissa, että varhaiskasvatuksen työvoimapula pahenee. Moni yritys esimerkiksi IT-alalla tekee nopeaa muuntokoulutusta. Jos naisvaltaisille aloille ei saada riittäviä palkankorotuksia, voi käydä niinkin, että osaajia houkutellaan aivan muille aloille. Kaupungin palkkakehittämisen ohjelmaan on investoitava huomattavasti nykyistä enemmän! 

Budjetointi tulee korjata vastaamaan todellisia kuluja

Varhaiskasvatuksen tehtävät lisääntyvät. Esimerkiksi monikielisten lasten varhaista kielen oppimista tulisi tukea. Lisääntyneisiin tehtäviin ja suunnittelutunteihin ei olla aina vastaavasti lisätty rahoitusta, tarkistin tiedon juuri kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta, jossa toimin luottamustehtävässä.  Jos lisäresursseja ei myönnetä uusin tehtäviin, joudutaan säästämään olemassa olevasta toiminnasta. Myös valtion tasolla on huolehdittava, että lainsäädännön myötä tulevat uudet tehtävät rahoitetaan, kuntaosuusjärjestelmä ei toimi nykyisellään.

Varhaiskasvatuksesta työskentelevät kertovat, että päiväkodeissa joudutaan toimimaan säännöllisesti vajaalla henkilökunnalla. Kun yksi aikuinen on kiinni varhaiskasvatuskeskustelussa vanhempien kanssa, tilalla ei ole toista. Henkilökunta venyy jälleen, ja lapsille on vaikeaa järjestää suunniteltua toimintaa.  Jokainen uusi tehtävä kuten suunnittelutunnit vievät aikaa ja tarvitsee sille kuuluvan rahoituksen.

Resursoidaan lasten tulevaisuutta 

Huolestuttavaa on, että varhaiskasvatuksessa Helsingin omien päiväkotien yksikkökustannukset ovat nykyisellään jo muiden suurten kaupunkien yksikkökustannusten keskiarvoa pienemmät (!) Helsingissä kiinteistökulut ovat kuitenkin toista luokkaa kuin muissa kaupungeissa eli Helsinki toteuttaa varhaiskasvatusta huomattavan edullisesti. Tämä ei tapahdu ilman inhimillisiä kustannuksia: säästöjä on ohjattu tekemään liikaa. 

Poliittisten puolueiden välillä ja niiden sisällä on näkemyseroja, se kuuluu demokratiaan. Helsingissä ennen kaikkea pormestaripuolue Kokoomus on jo vuosia ajanut 0,5 prosentin jatkuvaa säästötavoitetta toimialoille, mukaan lukien kouluille ja varhaiskasvatukseen,  ja saanut sen läpi. Säästöjä on kutsuttu tuottavuustavoitteeksi.  Kaupungin näkemys tuottavuudesta on ollut kuin vanhentuneesta oppikirjasta eli mekanistinen: se ei sisällä arviota laadusta. Kun toimintaan jatkuvasti ohjataan vähemmän rahoitusta kuin tarve olisi, jostain nipistetään tai uusia tehtäviä ei pystytä hoitamaan kunnolla.

Vaikka 0,5 prosentin säästötavoitteen lieventämiseksi on poliittisissa neuvotteluissa säännöllisesti aiempina vuosina lisätty eri keinoin rahoitusta toimialoille ja käyty tästä laajaa julkista keskustelua, on viesti toimialoille pitkään ollut se, että säästöjä  tulisi löytää. Esimerkiksi tilamitoituksia on jouduttu kiristämään, osa lapsista ja henkilökunnasta kärsii jatkuvasta metelistä. Liikuntatiloista on jouduttu aikaa sitten luopumaan ja ne on otettu lapsiryhmien käyttöön. Tätäkö Helsingissä halutaan? Emme me halua. Tutkitaan mieluummin lasten ja henkilökunnan arjen kautta, miten voimme tukea  viihtyisyyttä ja oppimista riittävien ulko- ja sisätilojen avulla.

Enemmän arvostusta ja avoimuutta 

Kun kaupungin taloudellinen raami on korostanut säästöjä, kasvatuksen ja koulutuksen on hyvin vaikeaa uskaltaa tehdä uusia avauksia ja ohjata toimintaa toivottujen parannusten toteuttamiseen. Kouluihin ja varhaiskasvatukseen kannattaisi Suomen työllisyyden ja kansainvälisen vetovoiman parantamiseksi päinvastoin investoida lisää.

Varhaiskasvatus tulee saattaa samanarvoiseksi osaksi muuta koulutuspolkua. Kyse on lasten oikeudesta oppimiseen, henkilökunnan oikeudesta tehdä työtään hyvin ja vanhempien oikeudesta voida luottaa siihen, että varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi ehditään kohdata. Myös johtamiseen ja toimintakulttuuriin tarvitaan muutosta ja lisää avoimuutta. Olen huomannut useasti, että ilmassa on liikaa varovaisuutta siitä, mitä uskalletaan sanoa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulee voida vaikuttaa, heillä on ajankohtaisin tieto.

Kyse on ennen kaikkea resursseista, joita tarvitaan lisää. Nyt.

Kiitos, kun luit  kirjoituksen. Sitä voi mielellään jakaa ja kommentoida. Tarvitaan lisää tietoisuutta aiheesta ja lisää varhaiskasvatuksen puolustajia. t. Mari

Mari Holopainen
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (vihr), Helsinki
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
+358505143452